Kirjoitimme taannoin kuinka Ateneumissa ihastuttanut Tove Jansson näyttely lähtee kiertämään Eurooppaa aloittaen matkansa Tukholman Millesgårdenista. Pääsimme Ateneumiin seuraamaan kun kiertonäyttelyn teoksia alettiin dokumentoimaan sekä konservoimaan.
Osa näyttelyyn lähtevistä töistä vaativat luonnollisesti enemmän konservointia kuin toiset, yhtenä tärkeänä tarkoituksena on korjata töitä niin etteivät ne vaurioidu enempää vaan säilyisivät jälkipolville yhtä hyvänä kuin tähänkin päivään asti. Joskus paremmat säilytysmateriaalit on ainoa mahdollinen mitä tarvitsee tai edes voi tehdä vanhoille teoksille. Kunnioittaakseen alkuperäistä teosta, konservaattorit pyrkivät tekemään vain välttämättömän eikä yhtään enempää.
Yleisimmin konservoitavien töiden kunto riippuu täysin paperin laadusta. Satoja vuotta vanha teos voi olla nykypäivänä parempikuntoisempi kuin esimerkiksi teos joka on tehty paperille 60-luvulla. Mikäli mahdollista, teoksia konservoidaan siirtämälleä ne esimerkiksi paremmalle taustapaperille – joskus taustapahvin happamuus voi tuhota itse teostakin.
Kaikille kiertonäyttelyyn tuleville teoksille tehdään dokumentointi, siitä huolimatta tarvitseeko itse työtä konservoida. Kaikki teokset mitä Ateneum lainaa mm. yksityisiltä omistajilta, pitää luonnollisesti palautua omistajilleen vähintään samassa kunnossa kuin ne ovat Ateneumiin tulleetkin. Huolellinen dokumentointi on avainasemassa, tärkeää on kirjata omistaja, teoksen mitat sekä käytetty tekniikka ja tottakai teoksen kunto taitoksista, paperin aaltoilevaan muotoon sekä mahdollisiin lika- ja kosteustahroihin ja kellastumiin.
Tove ja Lars Janssonin Amnesty Internationalille piirtämä kuva pääsee Eurooppaan lähtevään kiertonäyttelyyn aikoinaan valmistetun printin muodossa. Alkuperäinen printti on vuosien saatossa päässyt hieman aaltoilemaan sekä kellastumaan ja lisäksi paperiin on tullut pieniä foxing-pisteitä paperin epäpuhtauksista johtuen. Kokonaisuuden tarkan dokumentoinnin jälkeen Ateneumin konservaattorit pääsivät suorittamaan teokselle paperin hallitun pesun sekä tätä edeltävän huolellisen puhdistuksen. Pesemällä teoksia, happamoitumisen aiheuttama kellastuminen ja epäpuhtaudet liukenevat veteen ja koska peseminen poistaa paperin happaman pH:n, parantaa se näin ollen myös paperin säilyvyyttä.
Dokumentointi:
Irtolian puhdistus luonnonkumisienellä:
Pesu vedellä:
Katso oheiselta videolta kuinka julistetta pestään normaalissa kraanavedessä.
Muumi -teosten konservointiin osallistuivat kuvissa ja videoilla esiintyvät Ateneumin konservaattorit Kaisu Voutilainen sekä Liisa Kantanen. Kaisulla on miltei 20 vuoden kokemus konservoinnista ja hän on aiemmalta koulutukseltaan graafisen alan artesaani. Liisa puolestaan entisenä kuvataiteilijana on konservoinut vuodesta 2008 alkaen. Aikoinaan edellytyksenä konservaattorin koulutukseen on ollut kokemus taiteilijan ammatista tai vastaavasta. Liisa kokeekin omasta taiteilijaurastaan olevan hyötyä monellakin tapaa, ennen kaikkea hän pystyy nopeasti näkemään konservoitavassa teoksessa käytetyn tekniikan ja mahdolliset konservoinnin tarpeet.
Hämmästyttääkö sinua yhtä paljon kuin meitä, että printtiä voi pestä vedessä?