Hattivatit, Muumilaakson levottomat vaeltajat

Hattivatit ovat väritykseltään harmaanvalkeita, ja niiden käpälät kiinnittyvät suoraan hieman sienen jalkaa muistuttavaan vartaloon. Ne kasvavat pienistä valkoisista siemenistä – mutta vain jos siemenet kylvetään juhannusiltana – ja latautuvat ukonilmalla sähköisiksi.

 ”Hattivatit ovat aina liikkeellä, vaeltaen maailmaa ristiin rastiin.”

Hattivatit esiintyvät jo aivan ensimmäisessä Muumi-tarinassa, kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva (1945, suomennos 1991), jossa Muumimamma kertoo Muumipapan lähteneen hattivattien matkaan. New ilmaantuvat Muumi-tarinoihin tuon tuostakin, mikä on ymmärrettävää, ovathan ne aina liikkeellä, vaeltaen maailmaa ristiin rastiin.

Tiesitkö tämän hattivateista (eli muutama hattivattifakta)?

•     Hattivatit haisevat rikille ja palaneelle kumille, ehkä siksi, että ne latautuvat ukonilmalla rätisevän sähköisiksi.
•     Niillä on pyöreät silmät, jotka ovat yleensä värittömät, mutta eivät aina.
•     Ne eivät syö tai nuku koskaan.
•     Ne vaeltavat aina ryhmissä, eivät koskaan yksin.
•     Ne kasvavat pienistä valkoisista siemenistä, mutta vain jos siemenet kylvetään juhannusiltana.
•     Ne eivät ole pahantahtoisia, mutta niistä saattaa joskus saada ikävän sähköiskun.
•     Vaikka hattivateista ei ota selvää oikein kukaan, Muumipappaa – joka on levoton sielu itsekin – niiden loppumaton kulku kiehtoo, ja hän tuntee toisinaan outoa halua lähteä niiden matkaan…

Hattivatit Muumi-kirjoissa: 

•     ”Mutta yleensä he vaeltavat ympäri maailma, eivät pysähdy mihinkään eivätkä välitä mistään. Hattivateista ei ikinä näe, ovatko he iloisia vai vihaisia, surullisia vai hämmästyksissään. En usko, että heillä on tunteita laisinkaan.” (Muumit ja suuri tuhotulva, 1945, suomennos 1991)
•     ”Ne eivät puhu mitään eivätkä välitä kenestäkään. Ne vain kulkevat kulkemistaan ja heiluttavat tassujaan ja tuijottavat taivaanrantaan. Isä sanoo etteivät ne pääse koskaan sinne mihin ovat menossa ja kaipaavat aina johonkin…” (Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946, suomennos 1955)
• ”Hattivatti, Fredrikson toisti. – Kulkee ja kulkee vain… Ei saa koskaan rauhaa.” (Muumipapan urotyöt, 1950, suomennos 1963)