Hemulit, nuo sääntöjen ja vastuuntunnon suuret ystävät

Järjestystä ja auktoriteetteja rakastavat hemulit ovat kuin kotonaan puistonvartijoina, poliiseina ja löytölasten hoitajina. (Täti Hemulin löytölapset tosin eivät ehkä ole ihan samaa mieltä; he arvostaisivat pientä hauskanpitoa ainaisten kertotaulukisojen sijaan…) Univormua vaativat tehtävät kiehtovat hemuleita aivan erityisesti, joten ei ihme, että paraatipukuisella Hemulien vapaaehtoisella orkesterilla on niin paljon jäseniä.

”Hemulit voivat silti yllättää!”

Hemulit odottavat kaikkien noudattavan sääntöjä täsmällisesti ja määräilevät siinä sivussa toisia, minkä vuoksi he eivät aina ole kovin mukavaa seuraa. Toisten mielipiteet eivät todellakaan kiinnosta heitä. Hemulit voivat silti yllättää. Hemuleita pidetään yleisesti huonoina kuuntelijoina, mutta Hemuli oli ainoa, joka ymmärsi Muumilaaksoon ensi kertaa saapuneiden Tiuhtin ja Viuhtin puhetta. Ja hiihtämistä rakastavalla Hemulilla puolestaan on kaikenlaisia aivan omanlaisia ideoita hauskanpitämiseen!

Onneksi he löytävät yleensä pian uuden mielenkiinnon kohteen – sillä tavoin vaikkapa postimerkkejä keräävästä Hemulista tuli kasveja keräävä Hemuli.

Hemulit näyttävät hieman muumipeikoilta, sillä heillä on samanlaiset suuret kuonot, mutta hemulit ovat vähän pidempiä ja solakampia. Heillä ei ole korvia mutta kylläkin töyhtöinä kasvavaa tukkaa. He pukeutuvat melkein aina leninkiin. 

Hemuli esiintyy jo ensimmäisessä muumikirjassa Muumit ja suuri tuhotulva (1945, suomennos 1991).

Tiesitkö tämän Hemuleista?

Nuuskamuikkusen arkkivihollinen on Puistonvartija, hemuli, joka on ripustanut pitkin ja poikin puistoa kieltotauluja, sen tapaisia kuin ”NURMELLA ISTUMINEN KIELLETTY” ja ”NAURAMINEN JA VIHELTÄMINEN KIELLETTY”. 

Hemulit Muumi-kirjoissa:

•  ”Hemuli piti aina leninkiä, jonka hän oli perinyt tädiltään. Minä epäilen, että kaikki hemulit kulkevat hameissa. Se on kummallista, mutta niin se on.” (Taikurin hattu, 1948, suomennos 1956)
•  ”Tässä on kahdessadasyhdeksästoista numero minun kokoelmiini!” (Taikurin hattu, 1948, suomennos 1956)
•  ”Hemulit ovat yleensä hidasjärkisiä, mutta kilttejä ellei heitä ärsytetä.” (Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946, suomennos 1955)
•  ”Minä olen Hemulin täti. Kuka on kaatanut hyytelöä pitkin kantta? Sinä korvaniekka siellä, anna riepu, niin minä siivoan täällä.” (Muumipapan urotyöt, 1950, suomennos 1963)
•  ”On olemassa vain yksi olento, josta minä en todellakaan pidä, ja se on juuri tämä Puistonvartija. Minä aion repiä alas kaikki hänen kieltojulisteensa.” (Nuuskamuikkunen kirjassa Vaarallinen juhannus, 1954, suomennos 1957)