Juhannus ja keskikesä piirtyvät Tove Janssonin teksteissä niin kauniiksi tilannekuviksi, että keskellä kylmintäkin talvea ne tavoittavat mielen sopukat lämmöllään. Etsimme juhannustunnelman kohottamiseksi liudan suloisia sitaatteja niin muumikirjoista kuin myös Janssonin aikuisille suunnatuista teoksista, ja haastattelimme hänen veljentytärtään Sophia Janssonia perheen juhannusperinteistä.
Tove Jansson vietti juhannukset yleensä Pellingin saaristossa Porvoossa. Myös hänen veljentyttärensä Sophia Jansson osallistui lapsena perheen yhteiseen keskikesän juhlan viettoon: ”Tove juhlisti juhannusta hyvin tyypilliseen suomalaiseen saaristojuhannus-tyyliin. Juhannukseen kuului juhlaa, yhdessäoloa, kokko, hyvää ruokaa, juomaa ja snapsilauluja sekä kukkia hiuksissa”, hän kertoo.
”Koska Tove eli meren ja luonnon äärellä saaristossa kaikki kesät, tarkoitti juhannus hänelle erityisesti juhlaa sen kunniaksi, että luonto oli vihdoin puhjennut täyteen loistoonsa, kukat kukkivat kauniisti ja valo oli aivan parhaimmillaan – löytyi siis todellinen syy juhlaan. Juhannuksen jälkeen taas astuttiin kuumaan aikaan, jolloin kukat olivat jo kukkineet, ja jota seurasi elokuu, jolloin luonto alkoi valmistautua syksyyn.”
Tämä ilo keskikesästä ja luonnon hehkeydestä sen aikana välittyy kauniisti Tove Janssonin teksteistä – niin Muumi-tarinoista kuin aikuisille suunnatuista romaaneista ja novelleistakin.
Keskikesän tunnelmointia
Valo voimistuu päivä päivältä, ja lämpö ja paratiisi ovat kohta käden ulottuvilla. Ja joka vuosi sen unohtaa, että onni on odotuksessa, ei täyttymyksessä.
Bulevardi ja muita kirjoituksia: Saari
Ja kun kesä tuli, he päättivät että isän piti päästä maalle, nauttimaan oikeasta kesästä, rauhasta ja lämpimästä ja puhtaasta ilmasta, hän pääsisi vauhtiin elämäkerran kirjoittamisessa eikä lähistöllä olisi ravintoloita.
Kevyt kantamus: Kivipelto
He unohtivat kokonaan murheensa ja juoksivat syvemmälle ja syvemmälle lumottuun puutarhaan.
Muumit ja suuri tuhotulva
Voi miten ihanaa oli olla äsken herännyt Muumipeikko ja tanssia lasinvihreissä laineissa auringon juuri noustessa!
Yö oli unohdettu ja uusi pitkä kesäkuun päivä oli heidän edessään.
Taikurin hattu
Meri kimmelsi siellä kuten ennenkin, auringonläikät tanssivat sen pohjassa veikeinä kahdeksikkoina, ja kesätuuli siveli lohduttavasti Vilijonkan kuonoa.
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
Länsitaivas hehkui vielä kuin ruusu alhaalla horisontissa, mutta silti oli jo yö.
Kevyt kantamus: Kesälapsi
Aurinko oli laskenut, mutta näin kesäkuussa ei pimeästä kannattanut puhua. Yö oli kalpea ja unelmoiva ja täynnä taikuutta.
Vaarallinen juhannus
Juhannustaikaa Muumien malliin
Ja nyt poltetaan juhannuskokko, sanoi Vilijaana. Hän sammutti lampun ja pisti tulitikut taskuunsa.
Ulkona taivas oli vielä niin valoisa, että joka ikinen maassa kasvava korsikin erottui. Kuusenlatvojen takana, minne aurinko oli laskenut hetki sitten, viipyi vielä punainen juova odottamassa seuraavaa päivää.
He kulkivat läpi äänettömän metsän ja tulivat rantaniitylle, missä yön valo oli kirkkaampaa.
Vaarallinen juhannus
”Ensin pitää kulkea seitsemän kertaa itsensä ympäri ja samalla vähän murista ja polkea maata. Sitten pitää mennä takaperin kaivolle ja katsoa sinne. Ja silloin näkee vedessä sen, jonka kanssa menee naimisiin.”
Vaarallinen juhannus
Muumipeikon juhannusruno
Kaunista ja lämminhenkistä juhannusta itse kullekin!
Tekstin lähteenä on käytetty myös WSOY:n uutta Tove Janssonin teksteihin pohjautuvaa ihastuttavaa sitaattikokoelmaa Katse horisontin yli: sitaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta.
Muumipeikon juhannusruno ja sen historia
Muumipeikon juhannusruno on suomennettu alunperin Tove Janssonin ruotsiksi kirjoittamasta Muumipeikon laulun toisesta säkeistöstä.
Muumien juhannustaikoja
Seuraamalla Niiskuneidin juhannusrituaaleja toiveesi käy toteen ja näet henkilön jonka kanssa tulet menemään naimisiin! Jännittävää – oletko valmis? Toiveet toteen Tove Janssonin…