Kuinka vanha Muumipeikko on? Näin vastasi Tove Jansson

Tove Janssonin muistiinpanot muumeista ovat todellinen aarreaitta kaikille, jotka haluavat tietää enemmän hahmojen taustoista, ja miksi he käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. 

Alla on muutamia lainauksia muistiinpanoista. Jos haluat lukea nämä ennen julkaisemattomat hahmokuvaukset monista muumitarinoiden rakastetuista hahmoista, hanki itsellesi Muumit ja suuri tuhotulva -tarinan 80-vuotisjuhlajulkaisu, jossa muistiinpanot on julkaistu kokonaisuudessaan. 

Kuinka vanha Muumipeikko on?

Tove Janssonin yhden mustan muistikirjan sivut ovat täynnä käsinkirjoitettua tekstiä muumitarinoiden päähenkilöistä.

Vaikka osa muistiinpanoista on hyvin tarkkoja, vastaus siihen, kuinka vanha Muumipeikko on, jää osittain arvoitukseksi. Tämä on luultavasti juuri sitä, mitä Tove Jansson halusi – hän ei ikinä määritellyt Muumipeikon ikää tarkasti muumikirjoissaan. Näin hän kirjoitti aiheesta muistikirjaansa:
“Muumipeikko on juuri siinä iässä, jossa kesät ovat pitkiä ja vesi lämmintä ja koko ajan tapahtuu jotakin uutta.”

“Hän säälii kaikkea pientä, pelokasta ja surkeaa,” Jansson kirjoittaa ja kuvailee muistivihkossa Muumipeikon ääntä näin: “ innokas pojanääni, joka joskus epävarmuuden hetkellä murtuu. Vaihtelevan impulsiivinen ja hieman poissaoleva, haaveksiva.”

“Ei mikään kovin ihana luonne” 

Jansson kertoi hieman tarkemmin aran mutta innokkaan Nipsun iästä: 

“Luulisin, että hän on suunnilleen teini-ikäinen.”

Jansson luonnehtii Nipsua kaunistelematta: “Nipsun luonne ei valitettavasti ole mitenkään kovin ihana – mutta luultavasti siitä voi tulla parempi. Toistaiseksi hän on kiinnostunut lähinnä itsestään. Lisäksi hän rakastaa esineitä, esineiden omistamista..” 

Nipsun ääntä Tove Jansson kuvaa näin: “Ääni: aiheettomia tirskahduksia ja ulvahduksia, joiden tarkoituksena on ilmaista arvostusta tai halveksuntaa.  Jos hän on peloissaan, äänestä tulee kimakka.” 

Pikku Myyn brutaalit naurahdukset

Jansson taustoittaa, miksi jämäkkä ja raa’asti rehellinen Pikku Myy on niin pieni. “… hän lakkasi kasvamasta kolmen kuukauden ikäisenä. Hänestä ei koskaan tule niin iso, etteikö hän mahtuisi ompelukoriin.”

Tove Jansson kirjoitti hahmoja koskevat muistiinpanot luultavasti auttaakseen muumituotantoja televisioon tai teatteriin tekeviä ohjaajia ymmärtämään hahmoja.

Muistikirjassaan hän kuvailee, miltä monien hahmojen pitäisi kuulostaa, luultavasti auttaakseen näyttelijöitä tulkinnoissaan.

Pikku Myyn ääntä hän kuvailee näin: “käheä, iloinen (mutta ei kimeä) – pieni ääni, jota tauottavat äkilliset, melkein brutaalit naurahdukset.“

Tuu-tikki – pieni tuuli, joka puhdistaa ilman

Muistiinpanoissaan Tove Jansson kertoo myös, miten hän on keksinyt joidenkin hahmojen nimet ja mitä ne tarkoittavat. Jansson kirjoittaa, että Tuu-tikki, rauhallinen ja viisas hahmo, joka opastaa Muumipeikkoa talven saloissa Taikatalvessa, on saanut nimensä suomenkielisestä nimestä Tuuli tai Tuulikki. Jansson on muualla sanonut, että hänen kumppaninsa, graafikko Tuulikki Pietilä oli Tuu-tikki -hahmon innoittaja.

Tuulikki-nimellä on myös konkreettinen merkitys, joka heijastuu hahmon persoonallisuuteen, kuten Jansson kertoo muistiinpanoissaan.

“Tuulikki tai Tuuli on pieni tuulonen. Joka puhaltaa sisään taloihin ja siivoaa, muuttaa järjestystä, puhdistaa. Hän on ehkä muutoksentekijä, selkiyttäjä, asioiden yksinkertaistaja.”

Joitakin hahmoja kuvataan muistiinpanoissa vain lyhyesti, esimerkiksi Juksu, joka mainitaan vain yhdellä rivillä: “sanasta juksata, tehdä pilaa jostakin.”

Hattivatit – epäreilusti syytettyinä huonon elämän viettämisestä

Janssonin muistiinpanojen mukaan hattivattien ei tarvitse nukkua eikä syödä, ja niiden silmät “saavat värinsä ympäristöstä”

Hattivatin [ruotsinkielinen] nimitys hattifnatt tulee verbistä fnatta, joka tarkoittaa päämäärätöntä vaeltelua. Janssonin muistiinpanojen mukaan hattivatit ovat “ryhmissä kulkevia vaeltajaolentoja, jotka eivät välitä mistään muusta kuin siitä, että pääsisivät perille taivaanrantaan. Heitä syytetään huonon elämän viettämisestä, mikä on täysin epäreilua, sillä he eivät osaa kiinnostua mistään eivätkä kenestäkään.”

Tämä oli vain pieni kurkistus Tove Janssonin muistiinpanoihin muumien taustoista. Muistiinpanot ovat  kokonaisuudessaan mukana tuoreessa Muumit ja suuri tuhotulva  80-vuotisjuhlajulkaisussa. 

Hahmoesittelyiden lisäksi juhlavuoden painoksessa on mukana kirjailija ja muumiharrastaja Frank Cottrell-Boycen upouusi esipuhe sekä ihastuttava värikäs juliste, josta voi leikata ja koota itselleen Muumitalon. Kuvituksen julisteeseen Tove Jansson suunnitteli 1950-luvulla.

Kirjojen kustantajat lahjoittavat osan kirjojen tuotosta Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton (IFRC) työhön. Suomenkielisen painoksen kustantaja WSOY lahjoittaa kaksi euroa jokaisesta myydystä kirjasta Suomen Punaiselle Ristille.

80 vuotta muumitarinoita

Vuonna 2025 juhlitaan muumitarinoiden 80-vuotista historiaa. Juhlavuoden keskeisenä teemana on Muumitalo ja se, mitä se edustaa – yhteenkuuluvuuden tunnetta, paikkaa, jossa ovi on aina auki.

Tove Jansson kirjoitti ensimmäisen muumitarinan, Muumit ja suuri tuhotulva, toisen maailmansodan aikana lohduttaakseen itseään synkkyyden keskellä. Hän loi maailman, joka rakentuu seikkailun ja osallisuuden varaan, jossa erilaiset näkökulmat tulevat kuulluksi. Muumit ja suuri tuhotulva on tarina levottomista ajoista ja hajanaisesta perheestä. Se on tarina toivosta, yhteenkuulumisen tärkeydestä ja siitä, että on olemassa turvallinen paikka, jota voi kutsua kodiksi.