Luonto muumitarinoiden silmin

Olipa kyse sitten sanoista tai kuvituksista, herkistä tai voimakkaista sellaisista, luontoa kuvaillaan muumitarinoissa aina kunnioittaen ja ihaillen – juuri niin kuin muumit sitä kohtelevat. Muumitarinat ovat monin tavoin kuin rakkauskirjeitä luonnolle.

“Voi, miten ihanaa oli olla äsken herännyt Muumipeikko ja tanssia lasinvihreissä laineissa auringon juuri noustessa!”

Taikurin hattu (1948)

Tove Janssonin tarinoissa muumiperhe ja heidän ystävänsä kohtaavat monenlaisia luonnon ääri-ilmiöitä: myrskyjä, tulvia, luonnonkatastrofeja, ja jopa komeettoja. Kaikesta huolimatta, muumit rakastavat arvokasta laaksoaan ja pysyvät uteliaina metsiensä ja merensä suhteen, matkaten myös usein Muumilaaksosta kauemmas – täynnä jännitystä ja yhtä luonnon kanssa.

”Hän ajatteli miten kiihkeästi hän rakasti kaikkea, metsää ja merta, sadetta ja tuulta, auringonpaistetta ja ruohoa ja sammalta, ja miten mahdotonta olisi elää ilman niitä.”

Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)

Luonto elämän ja identiteetin symbolina

Muumipappa ja meri -romaanissa (1965) syysmeren voiman voi tulkita heijastuksena elämän ailahtelevista kausista tai oman identiteetin muutoksista.

”Käsitätkö, on saatava selville meren salaiset lait, se on kaiken perusta. Minun täytyy ymmärtää merta, jotta voisin pitää siitä.”

Muumipappa kirjassa Muumipappa ja meri (1965)

Yrittäessään ymmärtää voimakasta merta, Muumipappa pyrkii kontrolloimaan sitä, ja ehkäpä myös itseään. Hän puhuu merestä ”vastustajan arvoisena vihollisena”, mikä voi myös kuvastaa itsetuntemuksen löytämistä tai elämän haasteista selviämistä.

Lopulta hän oppii hyväksymään meren kaikkine ristiriitaisuuksineen, mikä on kaunis esimerkki siitä, miten luontoa käsittelevät tarinat voi ottaa itsetutkiskeluna.

Suomen saaristo inspiraationa

Suuri osa Muumilaakson ja sen ympäröivän luonnon inspiraatiosta juontuu Suomen saaristosta. Ajanvietto luonnossa sekä viikonloput kesämökeillä järven tai meren rannalla ovat suuri osa suomalaista elämäntapaa.

Tove Jansson vietti paljon aikaa saaristossa, erityisesti Klovharun saarella, mikä vaikutti merkittävästi Muumilaaksoon ja siihen, miten muumit elävät elämäänsä.

Vastaavasti, suomalainen talvi voi olla ankara, joten on luontevaa, että muumit nukkuvat talviunta. Romaanissa Taikatalvi (1957), Muumipeikko herää talven keskelle ja vihaa kylmää vuodenaikaa, mutta oppii elämään sen kanssa. Pieninä hetkinä tarinassa myös arvostetaan hiljaista lunta ja välkkyviä revontulia.

Muurlan kevätmallisto juhlistaa luontoa

Lammikoilla vai merellä?

Muurlan kevätmallisto on saanut inspiraationsa kirjasta Vaarallinen juhannus (1954) ja muumisarjakuvista. Mallisto jatkaa suosittujen koivusta valmistettujen tarjottimien ja leikkuulautojen sarjaa, ja mukana on myös uusia pöytätabletteja, lasinalusia ja paljon muuta! Moomin Originals -sarja perustuu Tove Janssonin alkuperäisiin muumikuvituksiin.

Suosittu kuvitus, jossa levottoman näköinen Muumipeikko makaa joen rannalla todistamassa Muumilaakson tulvimista (kirjassa Vaarallinen juhannus), koristaa nyt myös uusia pöytätabletteja. Kaksipuoliset leikkuulaudat valmistetaan käsityönä Suomessa koivuviilusta.