Muumimamma, tyyni ja huolehtivainen äiti

Muumimamma kantaa aina mukanaan käsilaukkua, jonka sisällä on kaikenlaista tärkeää yllättävien tilanteiden varalle. Laukun uumenista löytyy muun muassa kuivia sukkia, rautalankaa, kaarnanpaloja, karamelleja ja vatsapulveria.

Muumimamma pitää huolen siitä, että kaikilla Muumitalossa on hyvä olla, sillä hän tietää miten tärkeää on tuntea olevansa turvassa ja rakastettu juuri sellaisena kuin on. Kun esimerkiksi Muumipappa vahingossa rikkoo kulhon, ei Muumimamma ole millänsäkään, päinvastoin: hyvä vain, että kulho meni rikki, sehän olikin niin ruma. Muumimamma on hyvin kärsivällinen – hän tietää, että joskus kestää kauhean kauan ennen kuin asiat selviävät, mutta aina ne lopulta selviävät – ja kriiseissä hän on tyyneyden perikuva. Kun pyrstötähti uhkaa Muumilaaksoa, Muumimamma varmistaa, että perhe pakkaa mukaan turvapaikkaan kaiken tarpeellisen, niin täytekakun ja näkinkengät kuin suurimmat retiisitkin.

”Muumimammalla on kapinallinenkin puolensa.”

Muumitalossa ei tapahdu mitään Muumimamman tietämättä – heti herättyään talviunesta hän huomaa, että hänen hopeatarjotintaan on käytetty mäenlaskuun. Ja onpa hänellä kapinallinenkin puolensa: hän rakastaa juhlia ja pitää Haisulista, Muumilaakson pahamaineisimmasta lurjuksesta, jota hän joskus jopa piilottelee virkavallalta…

Muumimamma rakastaa luontoa, ja Muumitalon puutarha on hänen silmäteränsä. Hän kitkee kasvimaataan säntillisesti ja järjestelee mielellään näkinkenkiä kukkapenkkien ympärille. Toisinaan hänen perheensä pitää hänen huolenpitoaan itsestäänselvyytenä, mutta toisaalta kirjassa Muumipappa ja meri (1965) hän on hieman hämmentynyt, kun Muumipappa haluaa välttämättä huolehtia kaikesta itse. Majakkasaarella Muumimamma alkaa maalata piristääkseen mieltään ja yllättyy itsekin huomatessaan, miten lahjakas hän on – hän taiteilee seinän täyteen toinen toistaan ihanampia ruusuja, kehäkukkia, orvokkeja ja pioneja. Maalaaminen auttaa häntä unohtamaan uuden elämän hankaluudet.

Missä Muumimamma on erityisen hyvä?

Muumimammalla on erinomainen muisti, varsinkin kun on kyse syntymäpäivistä. Hän järjestää aina päivänsankarin – olipa kyseessä sitten perheenjäsen tai kyläilijä – lempijälkiruokaa juhlapäivän aterialle.

Mitä Muumimammalla on käsilaukussaan?

Muumimamman käsilaukku on suurempi kuin päältäpäin arvaisikaan. Sen uumenista löytyy ratkaisu kaikkiin yllättäviin ongelmiin, tarvittiinpa sitten kuivia sukkia, rautalankaa, kaarnanpaloja, karamelleja tai vatsapulveria. Siitä myös tunnistaa Muumimamman hahmon. Erään kerran käsilaukku katoaa ja Muumimamma hätääntyy kovin. Laukun löytymistä juhlistetaankin sitten suurilla kekkereillä, jonne koko Muumilaakson väki on kutsuttu.

Tiesitkö tämän Muumimammasta?

 Monet Muumilaakson hahmoista pohjautuvat Tove Janssonille läheisiin ihmisiin. Muumimamman esikuva on Tove Janssonin oma äiti, taiteilija ja graafikko Signe Hammarsten-Jansson, jota perhe kutsui lempinimellä ”Ham”.

Muumimamma Muumi-kirjoissa:

•  ”Muumipeikko katseli synkkää maisemaa ja ajatteli, miten peloissaan maapallon täytyi olla kun se näki hehkuvan tulipallon lähestyvän. Hän ajatteli miten kiihkeästi hän rakasti kaikkea, metsää ja merta, sadetta ja tuulta, auringonpaistetta ja ruohoa ja sammalta, ja miten mahdotonta olisi elää ilman niitä. Mutta sitten hän ajatteli: kyllä äiti tietää miten kaiken voi pelastaa.” (Muumipeikko kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946, suomennos 1955)
•  ”Se on ohi nyt, vastasi hänen äitinsä. – Luultavasti tuho on tullut, mutta joka tapauksessa se on ohi. […]  – Nyt mennään nukkumaan, sanoi äiti. – Enää ei puhuta pyrstötähdestä eikä ajatella sitä, eikä kukaan saa katsoa mitä ulkona on tapahtunut. Sen ehtii huomenna.” (Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946, suomennos 1955)
•  ”Täällä on paljon sellaista mitä ei voi ymmärtää, Muumimamma sanoi itsekseen. – Mutta miksi kaiken oikeastaan pitäisi olla juuri niin kuin on tottunut?” (Vaarallinen juhannus, 1954, suomennos 1957)
•  ”Paetkaa! huusi Muumimamma. – Poliisi on täällä! Hän ei tiennyt mitä Muumipeikko oli tehnyt, mutta siitä hän oli aivan varma, että hän hyväksyi tuon teon.” (Vaarallinen juhannus, 1954, suomennos 1957)
•   ”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.” (Muumipapan urotyöt, 1950, suomennos 1963)
• ”Kummallista, äiti ajatteli huolissaan. Kummallista, että saattaa masentua ja tulla vihaiseksi siitä, että on liian hyvät oltavat.” (Muumipappa ja meri, 1965)