Muumimamman sienikirja on hiljattain julkaistu sieniopas niin uusille kuin kokeneemmillekin luontoharrastajille. Alkuperäisten muumikuvitusten ja luontokohtausten inspiroima kirja herättelee lukijassa uteliaisuutta sienten salaperäistä maailmaan kohtaan ja innostaa sienien pariin myös keittiössä.
Muumimamman sienikirja on neljäs osa WSOY:n julkaisemaa Muumi-tarinoista inspiroituneiden luonto-oppaiden sarjaa, seuraten kirjoja Hemulin kasvio, Nuuskamuikkusen kalakirja sekä Pikku Myyn ötökkäkirja.
“Sienet ovat luonteva jatko-osa rakastettuun Muumi Luonto -sarjaamme. Aiemmin olemme käsitellet kasveja, kaloja ja ötököitä, ja tällä kertaa oli sienien vuoro. Suomalaiset ovat kovia sienestämään, joten uskomme, että tämä kirja tulee kulkemaan monen sienestäjän matkassa tulevina vuosina”, kertoo kirjan kirjoittanut Katariina Heilala WSOY:lta.
Sienet jäävät usein luontoa tutkiessa taka-alalle ja ovat monelle tuntematon osa-alue. Muumimamman sienikirja opettaakin heti, että “suurin osa maailman kasveista elää tiivistä yhteiselämää sienten kanssa, eikä ilman sieniä siis todennäköisesti olisi puita ja metsiä lainkaan.”
Kirja ei kuitenkaan ole tieteellinen katsaus tai lajintunnistusopas, vaan tehty innostamaan sienten laajaan kirjoon tutustumista, ja keskittyy ruokasieniin, joita Suomessakin on jo pitkään pidetty suurina herkkuina.
Mitä muumit tietävät sienistä
Kerran pimeänä ja sateisena iltana perhe istui kuistin pöydän ympärillä puhdistamassa sieniä. Koko pöytä oli peitetty sanomalehdillä ja keskellä paloi öljylamppu. Mutta kuistin nurkat olivat varjossa.
– Myy on taas poiminut kangasrouskuja, isä sanoi.
– Viime vuonna hän poimi kärpässieniä. Toivotaan että hän ensi vuonna poimii kantarelleja, sanoi äiti.
– Tai ainakin viinihaperoita.
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia: Näkymätön lapsi (1962)
Luonto ja sen antimet ovat suuressa roolissa kaikissa Tove Janssonin muumitarinoissa. Kesän lopussa Muumimamma säilöö puutarhansa antimia ja tekee herkullisia marja- ja hedelmähilloja. Sienireseptejä ei Muumimamman keittiöstä kuitenkaan usein löydy. Hemulitkin tietävät kaiken kasveista, mutta ovat harvoin kiinnostuneita sienistä.
“Muumikirjoissa sienet mainitaan vain pari kertaa, ja varsinaisia sienikuvia ei olekaan kuin muutama. Sienet ovat kuitenkin kiinteä osa luontoa ja metsää, joten Janssonin originaalikuvat tuovat kirjaan juuri oikeanlaista tunnelmaa ja informaatiota sienten kasvupaikoista. Tuuhean kuusimetsän kätköistä löytyy aivan varmasti muhkeita herkkutatteja, vaikka niitä ei kuvassa näkyisikään”, kertoo Heilala.
“Anni Pöyhtäri teki sienistä varsinaiset lajikuvat, jotka hehkuvat väreissä ja istuvat upeasti Tove Janssonin mustavalkoisten viivapiirrosten rinnalle.”
Oppeihin sienistä kirja onkin saanut kontekstia myös muumitarinoiden julkaisuvuosien ajan käsityksistä sienistä. Sarjakuvassa Viidakkoelämää (1956), luonnontieteilijähemulit päätyvät kiistaan lihansyöjäeliöiden määrityksestä. Tässä kasvien ja eläinten välisen maailman väittelyssä on paljolti samaa kuin aikoinaan keskusteluissa sienten määrityksestä – sienikunnan oma ryhmitys vakiintui vasta 1960-luvulla.
“Luonto kaikessa kirjossaan on niin keskeisesti ja vahvasti läsnä Tove Janssonin koko tuotannossa, että siltoja luontokirjan tietoaineksen ja muumitarinoiden välillä syntyy todella luontevasti, kuin itsestään. Viidakkoelämää-sarjakuvan luonnontieteilijähemulien kiista on tästä erityisen hauska esimerkki”, lisää Heilala.
“Ottaen huomioon, että julkaisuvuonna 1956 oli avoin kysymys, kuuluvatko sienet kasveihin vai eläimiin, sarjakuvan sivujuoni näyttäytyy entisestäänkin kiehtovampana.”
Muumi-kirjoissa sienistä kirjoitetaan eniten romaanissa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia vuodelta 1962. Tämä romaani onkin kuin rakkauskirje syksylle ja pimenevän ajan kauneudelle Tove Janssonin silmin, eikä ole yllättävää, että monien muiden suomalaisten perinteiden ohessa muumit myös sienestävät alkusyksystä.
– Antakaa lapselle tuoli, sanoi isä.
– Osaako hän perata sieniä?
– Minä en tiedä Ninnistä mitään, Tuu-tikki vakuutti. – Toin hänet vain tänne. Ja nyt minulla on vähän muita puuhia. Pistäydyn jonain päivänä kysymässä, miten täällä sujuu. Hei sitten.
Tuu-tikin mentyä perhe istui hiirenhiljaa ja tuijotti tyhjää tuolia ja hopeakulkusta. Hetken kuluttua yksi kantarelli kohosi hitaasti korista ilmaan. Näkymättömät käpälät poistivat siitä neulaset ja mullan, sieni paloiteltiin ja se lensi kulhoon. Uusi sieni purjehti ilmassa.
– Jännittävää! Myy sanoi innoissaan.
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia: Näkymätön lapsi (1962)
Muumimamman sienikirja opettaa lukijaa myös keräämään ja käsittelemään sieniä. Viimeisiltä sivuilta löytyykin herkullisia sienireseptejä Rouva Vilijonkan etikkasienistä Nuuskamuikkusen nuudelisoppaan saakka.
Hae lisää syystunnelmaa näistä inspiroivista muumitarinoiden syys-sitaateista.