Nipsu, arka mutta innokas ystävä

Nipsu unelmoi rikkauksista, erityisesti kaikenlaisen kimaltelevan ja arvokkaan omistamisesta.

Nipsu osallistuu innolla kaikkiin Muumipeikon ja tämän ystävien puuhiin, olipa kyseessä sitten tutkimusretki Yksinäisille Vuorille tai Muumilaakson asioita käsittelevä tärkeä kokous. Hän on kuitenkin melkoisen arka, joten hän välttelee vaaroja, ja joukon nuorimpana hän saattaa väsyä ja kyllästyä vaikeuksia kohdatessaan. Hän yrittää silti aina parhaansa. Muumimammaa Nipsu auttaa mielellään.

”Nipsu yrittää aina parhaansa.”

Toden teolla Nipsu innostuu nähdessään kallisarvoisia esineitä! Hän rakastaa erityisesti kaikkea kiiltävää ja kimaltelevaa, kuten helmiä ja timantteja. Ajatus aarteesta tai oikeastaan mistä tahansa arvokkaasta saa hänet unohtamaan pelkonsa. Nipsu on taitava löytämään kadonneita esineitä – varmaankin siitä syystä, että hän rakastaa tavaroita niin paljon! Juuri hän huomasi salaperäisen silinterihatun kirjassa Taikurin hattu (1948, suomennos 1956), ja hän myös löysi luolan, jonne koko perhe pakenee pyrstötähden uhatessa Muumilaaksoa.

Nipsu on toisinaan itsekäs eikä hän peitä pettymystään kovin hyvin, joten hän tulee helposti loukanneeksi toisten tunteita. Esimerkiksi vanha herra, jonka lumottua puutarhaa Nipsu arvostelee kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva (1945, suomennos 1991), pahoittaa mielensä tämän sanoista.

Mikä on Nipsun suosikkiesine?

Kaikista tavaroistaan Nipsu rakastaa eniten plyysikoiraansa Sedrikiä. Sedrikin silmät ovat ”melkein topaasit” ja hänen kaulapannassaan on aito kuukivi, mutta jalokivien lisäksi Nipsu rakastaa Sedrikin ilmettä, joka on ”jäljittelemätön ilme, jota ei voinut olla minkään toisen pienen koiran kasvoilla”. Nipsu yllättää kaikki ja antaa Sedrikin Kampsun tyttärelle kuunneltuaan Muumipeikkoa, jonka mukaan ”jos antaa pois jonkin josta pitää, niin sen saa takaisin kymmenkertaisena ja lisäksi tuntee olonsa aivan ihmeelliseksi.” Muumipeikon neuvo ei kuitenkaan toimi sillä tavoin kuin Nipsu oli ajatellut, vaan hän tuntee olonsa kurjaksi menetettyään rakkaimman lelunsa. Nuuskamuikkunen yrittää piristää Nipsua kertomalla tälle opettavaisen tarinan omistamisesta, mutta Nipsun mieli on edelleen synkkä…

Mitä Nipsu pelkää kaikkein eniten?

Nipsu pelkää merta aivan kauheasti, mikä on yllättävää Muumilaaksossa – kaikki Muumit rakastavat uimista ja sukeltamista! Hän kieltäytyy seuraamasta Muumipeikkoa helmenkalastukseen (”Mistä sen tietää mitä siellä alhaalla näkyy!”), vaikka hän niin kovasti rakastaa kaikkea arvokasta. Tämä pelko saattaa selittää sen, ettei Nipsu esiinny teoksessa Muumipappa ja meri (1965).

Tiesitkö tämän Nipsusta?

Nipsu esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva (1945, suomennos 1991). Vuonna 1945 kirjoitetussa alkuperäisessä teoksessa häntä kutsutaan nimellä ”det lilla djuret”, ”pikku otus”. Vasta teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti (1946, suomennos 1955) hän saa oman nimen.

Nipsu Muumi-kirjoissa:

• ”Nyt minua taas pelottaa, sanoi Nipsu. – Alan jo katua että tulin ollenkaan mukaan.” (Muumit ja suuri tuhotulva, 1945, suomennos 1991)
• “Minä näin sen ensimmäiseksi! huusi Nipsu. – Minun täytyy saada valita sille nimi. Eikö olisi kivaa, jos sen nimi olisi NIPSU. Se on niin lyhyt ja hyvä.” (Taikurin hattu, 1948, suomennos 1956)
• ”Se oli Muumipeikon syytä. Hän sanoi, että jos antaa pois jonkin josta pitää, niin sen saa takaisin kymmenkertaisena ja lisäksi tuntee olonsa aivan ihmeelliseksi. Hän huiputti minua.” (Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, 1962)
• Minä näin sen ensimmäiseksi! huusi Nipsu. – Minun täytyy saada valita sille nimi. Eikö olisi kivaa, jos sen nimi olisi NIPSU. Se on niin lyhyt ja hyvä. (Taikurin hattu, 1948, suomennos 1956)