Pikku Myy, pieni mutta pippurinen

Pikku Myy rakastaa draamaa ja seikkailuita ja on aina valmis kaikkeen. Hän on kotonaan tilanteessa kuin tilanteessa – hän ajelehtii kaikessa rauhassa ompelukorissa virran vietävänä kirjassa Vaarallinen juhannus (1954, suomennos 1957) ja lähtee vikkelästi tutkimaan omin päin uutta kotisaartaan teoksessa Muumipappa ja meri (1965).

”Pikku Myy ei karta vaikeitakaan tilanteita.”

Hän on aikamoinen tuittupää ja kiusaa joskus muita, mutta toisaalta hän ei karta vaikeitakaan tilanteita ja tekee ystäviensä puolesta asioita, joihin nämä eivät kykene. Kirjassa Muumipappa ja meri (1965) Muumipeikko esimerkiksi toivoo keltiäisten muuttavan tiehensä löytämältään aukealta, mutta ei halua omalletunnolleen syyllisyyttä niiden hävittämisestä, joten pikku Myy järjestää asian. Myy on hyvin suorapuheinen ja joskus hänen tokaisunsa ovat liiankin osuvia, mutta hän ratkoo auliisti toisten pulmia (kuten vaikkapa Ninnin, näkymättömän lapsen, tapauksessa) ja oivaltaa usein sellaista, mitä muut eivät tule ajatelleeksi.

Pikku Myy on nuoremman Mymmelin sisko ja vanhemman Mymmelin tytär, mutta hän asuu muumiperheen luona. Nuuskamuikkunen on hänen velipuolensa. Myyn oranssinpunaiset hiukset ovat mymmeleille ominaisella nutturalla, ja hän on pukeutunut punaiseen mekkoon, kuin tulista temperamenttiaan korostaakseen. Hän esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Muumipapan urotyöt (1950, suomennos 1963).

Kuinka pieni hän oikein on?

Kreikkalainen kirjain ”myy” tarkoittaa hyvin pientä asiaa, ehkäpä pienintä mitä on olemassa – siitä voi päätellä jotakin! Kun tapaamme pikku Myyn ensimmäistä kertaa kirjassa Muumipapan urotyöt (1950, suomennos 1963), hänen kuvaillaan olevan pienin kaikista mymmeleistä, niin pieni että häntä tuskin näkee. Hän mahtuu helposti Nuuskamuikkusen taskuun ja voi halutessaan piileksiä maitokannussa.

Mitä pikku Myy pelkää?

Pikku Myy ei tunnetusti pelkää mitään. Hän on rohkea ja uskalias, ja katastrofit kiehtovat häntä. Siinä missä muut pakenevat vaaroja, hän syöksyy niitä päin!

Tiesitkö tämän pikku Myystä?

Myy ei ole musikaalinen kuten velipuolensa Nuuskamuikkunen tai Tuu-tikki. Joskus voi silti kuulla, kuinka hän hyräilee itsekseen pieniä melodianpätkiä puuhiensa lomassa.

Pikku Myy Muumi-kirjoissa:

• ”Pikku Myy hyppäsi sisarensa olalta eräälle hyllylle. Hän kurkisti peiliin ja huusi: — Katsokaa! Minä olen muuttunut vielä pienemmäksi. Minä en näe itseäni enää ollenkaan!” (Vaarallinen juhannus, 1954, suomennos 1957)
• ”Toivossa on hyvä elää, huomautti pikku Myy ja nauraa kikatti itsekseen.” (Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, 1962)
• ”Minä en ole niin kiinnostunut toisten salaisuuksista, että höpöttäisin niitä ympäriinsä. Sitä paitsi asianomaiset kertovat ne kyllä itse ennemmin tai myöhemmin.” (Muumipappa ja meri, 1965)
• ”Tuolla vilahti pikku Myy rinnettä ylös, tai oikeastaan näkyi pelkkä liike, häntä itseään tuskin erotti. Vain häivähdys jotakin rohkeaa ja päättäväistä – niin riippumattoman vapaata, että kerskailu ja toisille näyttäminenkin oli tarpeetonta.” (Muumipappa ja meri, 1965)
• ”Minä olen pikku Myy! Puren, koska se on mukavaa!” (Talonrakennus-sarjakuva, 1956, suomennos 2009)
• ”Minä en ikinä valita!” (Viidakkoelämää-sarjakuva, 1956, suomennos 2010)