Nauti sadepäivistä kuin muumit

Muumilaaksossa sadepäivillä on erityinen viehätyksensä. Kun sadepisarat koputtavat hellästi ikkunoita ja putoavat lätäköihin, muumiperhe ja heidän ystävänsä löytävät kauneutta ja lohtua näiden rauhallisten hetkien keskeltä – tai he ottavat sateen vastaan sellaisena kuin se on ja menevät ulos joka tapauksessa. Yksikään muumi ei pelkää sadetta!

Tässä on kahdeksan Muumi-sitaattia sateisia syyspäiviä varten – ja jos luet loppuun asti, löydät myös Nordicbuddiesin värikkäät sadetakit täydentämään syksyn tunnelmaa!

Sateelta piileskely

Eräänä lämpöisenä ja hiljaisena päivänä, jolloin kesäinen sade lankesi yli koko Muumilaakson, päätettiin leikkiä sisäl-
lä kuurupiiloa. Nipsu seisoi nurkassa kuono käpälissään ja laski ääneen. Päästyään kymmeneen hän pyörähti ympäri ja alkoi etsiä, ensin tavallisista ja sitten ihmeellisistä piilopaikoista.

Taikurin Hattu (1948)

🍁🌧️🍃
Kerran pimeänä ja sateisena iltana perhe istui kuistin pöydän ympärillä puhdistamassa sieniä. Koko pöytä oli peitetty sanomalehdillä ja keskellä paloi öljylamppu. Mutta kuistin nurkat olivat varjossa.

Näkymätön Lapsi ja muita kertomuksia: Näkymätön lapsi (1962)

🍁🌧️🍃
Äiti huokaisi. Juuri tätä hän oli pelännyt. He tulivat aina sateella kummallisiksi, melkein kuin jokin huviretki olisi mennyt myttyyn sään takia. Ja sadepäiviä tietysti riittäisi. Ennen kotona oli paljon sellaista, mitä voi tehdä sisälläkin, mutta täällä… Äiti meni lipaston luo ja aukaisi ylimmän laatikon.

Muumipappa ja meri (1965)   

Muumipeikon äiti katseli ulos. Satoi. Kunpa he eivät vain vilustuisi, hän ajatteli ja nousi varovasti istumaan vuoteessaan.

Vaarallinen juhannus (1954)

Sadepisaroiden sinfonia

Sitten hän jatkoi näkinkenkien järjestämistä, asetti vuorotellen sinisen, kaksi valkoista ja punaisen, ja se näytti oikein hienolta. Hän vihelteli hiljaa itsekseen ja ajatteli, että näytti vähän siltä kuin olisi tulossa sade. Rauhaton tuuli kiiti läpi puiden, jotka huokailivat ja taipuivat ja käänsivät kaikki lehtensä nurin. Pitkiä harmaita pilvenlonkia purjehti taivaalla.
–Toivottavasti ei tule taas kaatosadetta, ajatteli Muumipeikon äiti. Hän keräsi ylijääneet näkinkengät ja meni taloon juuri kun ensimmäiset sadepisarat alkoivat putoilla.

Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)

🍁🌧️🍃
Päivät menivät menojaan. Satoi yhä, ei yhtenäkään syksynä ollut satanut niin kovasti. Rannikon laaksot peittyivät veteen, jota norui kukkuloilta ja vuorilta, eikä maa ehtinyt lakastua, se mätäni. Kesä oli äkkiä niin etäällä kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan, ja tiet talosta taloon pitenivät ja kaikki ryömivät syvemmälle koloihinsa.

Muumilaakson marraskuu (1970)
Itäinen taivaanranta odotti auringon nousua. Hätääntyneitä tuulispäitä kiiti yli meren, ja myrsky oli unohtanut pilvenriekaleita pitkin taivasta. Joitakin heikkoja ukkosen jyrähdyksiä vyöryi ohi. Sää oli levoton, laineetkaan eivät tienneet mihin tahtoivat.

Näkymätön Lapsi ja muita kertomuksia: Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin (1962)

Nuuskamuikkunen kulki hiljaisin tassuttelevin askelin, metsä ympäröi hänet ja alkoi sataa. Sade putoili hänen vihreälle hatulleen ja sadetakilleen, joka sekin oli vihreä, kaikkialla kuiski ja pisaroi, ja metsä kätki hänet lempeään ja suloiseen yksinäisyyteensä.

Muumilaakson marraskuu (1970)

Erotu myrskyssä

Nordicbuddiesin värikkäät sadetakit

Erotu harmaasta säästä Nordicbuddiesin uusilla tuultapitävillä sadetakeilla! Takkeja on saatavana kolmessa eri värissä, ja niitä koristavat teltassa sateelta suojautuvat Nuuskamuikkunen ja Muumipeikko sekä sitaatti (englanniksi), joka kuvaa kauniisti luonnon suurta roolia muumitarinoissa.

Hätääntyneitä tuulispäitä kiiti yli meren, ja myrsky oli unohtanut pilvenriekaleita pitkin taivasta. Joitakin heikkoja ukkosen jyrähdyksiä vyöryi ohi. Sää oli levoton, laineetkaan eivät tienneet mihin tahtoivat.

– Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1962)