Salainen viesti Mymmelin nimessä – Queer-teemat Tove Janssonin elämässä ja taiteessa, osa 2

Toven rakkaus Vivica Bandleriin, josta kirjoitimme tämän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa, löysi tiensä Muumi-tarinoihin Tiuhti ja Viuhti -kaksikon muodossa. He esiintyvät ensimmäisen kerran Muumi-kirjassa Taikurin hattu.

Eräänä varhaisena aamuna elokuun alussa Tiuhti ja Viuhti tulivat vuoren yli suunnilleen samasta paikasta, mistä Nipsu oli löytänyt Taikurin hatun. He pysähtyivät huipulle ja katsoivat Muumilaaksoon. Tiuhtilla oli päässään punainen myssy ja Viuhti kantoi suurta matkalaukkua. He olivat kulkeneet hyvin pitkän taipaleen ja olivat aika väsyksissä. Kaukaa heidän alapuoleltaan kohosi koivujen ja omenapuiden välistä muumitalon aamusavu.
– Savuati, sanoi Viuhti.
– Sielläti keitetäänti jotakinti, yhtyi Tiuhti ja nyökkäsi. Sitten he alkoivat vaeltaa laaksoon puhellen keskenään sitä merkillistä kieltä, jota kaikki Tiuhtit ja Viuhtit puhuivat. Kaikki eivät sitä ymmärtäneet, mutta pääasia olikin, että he itse tiesivät, mistä oli puhe.

(Taikurin hattu, 1948)

Tiuhti ja Viuhti puhuvat omaa kieltään, samaa kieltä kuin Tove ja Vivica käyttivät kirjeissään. Tiuhdilla ja Viuhdilla on iso salaisuus, hurmaava kuningasrubiini, joka säteilee punaista valoa maailmankaikkeuteen. Ei ole kaukaa haettua lukea tarinaa vertauskuvana Toven ja Vivican kielletystä rakkaudesta.

Käännöksen kadottama merkitys

Tiuhdin ja Viuhdin alkuperäiset ruotsinkieliset nimet, Tofslan ja Vifslan, vastaavat nimiä Tove ja Vivica. Tofslan oli nimittäin Toven lempinimi, jota hän ja Vivica käyttivät kirjeissään. Sukupuolisuuden näkökulmasta on melko mielenkiintoista, että englanninkielen kääntäjä valitsi juuri nimet Thingumy and Bob. Bobia pidetään normaalisti maskuliinisena nimenä, kun taas Tofslanilla ja Vifslanilla on ruotsiksi tyypillinen feminiininen deminutiivi. Nykyisessä muodossaan englanninkielisestä käännöksestä puuttuu kokonaan viittaus Toveen ja Vivicaan.

Todellisessa elämässä Toven ja Vivican rakkaus ei kyennyt kantamaan suhdetta yli muutaman intensiivisen viikon, jonka jälkeen kävi ilmi, että Vivica ei aio erota aviomiehestään. Myöhemmin kävi myös ilmi, että hänellä oli myös monia muita naispuolisia rakastajia. Toven sydän särkyi, mutta lopulta heistä tuli elinikäisiä, uskollisia ystäviä, jotka tekivät yhteistyötä monissa hedelmällisissä teatteriprojekteissa Muumien parissa.

Toven Muumi-tarinoissa Tiuhti ja Viuhti tarjoavat ehkä kaikkein suorimman viittauksen queeriin, joka niin sanottuna sateenvarjoterminä kattaa allenssa kaikki sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Toki myös muissa kirjoissa ja sarjakuvissa on myös muita mielenkiintoisia näkökulmia sukupuolisuuteen ja suhteisiin.

Muumi-tarinoissa Muumipeikon paras ystävä Nuuskamuikkunen on vaelteleva kulkija, joka rakastaa vapautta ja ei halua olla mihinkään sidottuna, kun taas Muumipeikko ei näytä saavan tarpeeksi ystävänsä seurasta.

Tämän suhteen on toisinaan sanottu heijastavan Tove Janssonin ja hänen pitkäaikaisen rakastajansa Atos Wirtasen välistä dynamiikkaa samaan aikaan, kun Tove tapasi Vivican, mutta toisaalta sama voidaan sanoa ehkä hänen suhteestaan Vivicaan. Tove halusi sitoutua Vivicaan, mutta Vivica halusi pysyä vapaana. Toisaalta Tovessa itsessään asui varmasti myös pieni Nuuskamuikkunen, joka halusi pysyä vapaana ja luoda omaa taidettaan ja valita tiensä elämässään, joka oli melko epätavallista nuorelle naiselle siihen aikaan.

Muumilaakson erilaiset sukupuoliroolit

Jotkut lukijat voivat tulkita Muumilaakson hahmojen sukupuolirooleja tavanomaisiksi, kuten esimerkiksi äidillinen Muumimamma, seikkailunhaluinen ja miehinen Muumipappa sekä turhamainen Snorkmaiden ovat kaikki melko perinteisiä sukupuolensa edustajia.

Sukupuolisuutta on Muumilaaksossa usein kuitenkin vähemmän määritelty. Esimerkikiksi hemulit voidaan kokea sekä maskuliinisina että feminiinisinä, vaikka he kuitenkin aina käyttävät pitkiä mekkoja. Homssujenkin sukupuolisuudesta puhutaan harvoin.

Varsin selvä naishahmo Muumi-tarinoissa on kuitenkin Mymmeli (vanhempi), Pikku Myyn äiti, jolla on yli 30 lasta.

Hahmon alkuperäinen ruotsinkielinen nimi Mymlan ja hänen lajinsa mymla ovat hyvin samankaltaisia kuin sanat, joita Tove ja hänen ystävänsä käyttivät kuvatessaan toimintaa, jota Mymmeli (vanhempi) on todennäköisesti harjoittanut melko aktiivisesti saadakseen niin monta lasta: “mymla”. Kirjeissään ja päiväkirjassaan Tove käyttää sanaa “mymla” seksistä. Sanaa voidaan ilmeisimmin soveltaa sekä lesbo- että heteroseksiin tai sitä voidaan käyttää substantiivina entisestä kumppanista puhuttaessa.

Toinen mielenkiintoinen hahmo queerin ja sukupuolisuuden näkökulmasta on pieni Surku-koira, joka on Muumi-perheen kotiapulaisen Miisan koira. Surku esiintyy sekä Muumi-kirjoissa että -sarjakuvissa, mutta sarjakuvissa se on käännetty englanninkielellä nimelle Pimple eikä Sorry-oo, kuten kirjoissa.

Sarjakuvassa Kuvitteluleikki (1956) Surku-koiran kuvataan pitävän sisällään ”syvää, synkkää salaisuutta”. Hän ei pidä muista koirista, vaan tykkää enemmän kissoista ja toivookin, että hän voisi olla ystäviä niiden kanssa. Kun Muumimammalle paljastuu hänen salaisuutensa, mamma ratkaisee ongelman maalaamalla koiralle raidat, rauhallisesti hyväksyen koiran tarve olla yhtä syvimmän sisimpänsä kanssa.

Seuraavassa artikkelissamme Toven elämän ja taiteen queer-teemoista sukellamme Tove Janssonin ja hänen elämänsä rakkauden, Tuulikki Pietilän, kauniiseen rakkaustarinaan, joka kesti 45 vuotta.