Kuten koko Janssonin perheessä, Per Olovin elämässä tärkeää oli kertominen ja tarinointi. Kuvanveistäjä Viktor ”Faffan” Janssonin ja taidegraafikko Signe ”Ham” Hammarsten-Janssonin lapset Tove, Per Olov ”Prolle”, sekä Lars “Lasse” kasvoivat taiteilijavanhempiensa jalanjäljissä perheen ateljeekodin luovassa ympäristössä kaikin tavoin toinen toistaan tukien.
Paine taiteelliseen tuottamiseen oli Per Olovilla valtava niin vanhempiensa kuin ensimmäisen piirroksensa jo 14-vuotiaana myyneen sisarensa ja liki saman ikäisenä ensimmäisen kirjansa kirjoittaneen veljensä joukossa. Per Olovinkin odotettiin tuottavan taidetta ja kirjallisuutta, mutta hän joutui pitkään kamppailemaan sen kanssa, miten hän sen tekisi.
Vuonna 1920 syntynyt Per Olov löysi intohimonsa sota-aikana valokuvaamisesta, josta hän sittemmin rintamalta selvittyään loi pääasiallisen ammattinsa. Taidevalokuvauksen ohessa hän dokumentoi teoksiinsa niin Tovea kuin hänen teoksiaan ja ateljeetansakin. Tove vierasti valokuvauksen kohteena oloa, mutta 1940-luvun almanakoissaan Tove käy usein läpi kuinka juuri hänen veljensä ottamat valokuvat hänen ateljeestaan, tauluistaan ja Tovesta itsestään olivat niitä, mitkä esiintyvät lukuisissa eri kirjoissa, esittelyissä ja katsauksissa.
Juuri Per Olovin valokuvat ovat toimineet merkittävässä roolissa Muumien luojan historiasta kiinnostuneille lähdeaineiston muodossa sen lisäksi, että aivan ensimmäisen piirretyn Muumipeikon syntyyn Per Olovilla oli jo merkittävä osansa. Vahvistetusti ensimmäisen peikkonsa Tove piirsi perheen huussin seinälle 1930-luvulla Toven ja Per Olovin käydessä filosofista keskustelua tekstein ja kuvin.
Sisarensa muotokuvia kuvatessaan, sen ohella, että Per Olov näki Toven käsissä itsevarmuutta ja mielenhallintaa, hän näki kasvoissa ja vartalossa aina varovaista jännittyneisyyttä. Johtuiko se kyllästymisestä mallina istumiseen, vai sisäisestä jännityksestä jota Per Olov Tovesta aina aisti?
Per Olov kokee, ettei lukuisista valokuvista huolimatta koskaan onnistunut ottamaan tunnetusta sisarestaan kuvaa, jossa hänen kasvonsa olisivat olleet täysin rennot ja suojattomat.
Tarzan-leikit olivat suuressa osassa Toven ja Per Olovin lapsuuden kesänvietoissa Pellingissä, ja myöhemmin heitä molempia viehättivät meren uloimmilla luodoilla olevat sileät vedenalaiset paadet.
Ennen myrskyä sisaruksilla oli tapana uida ja antaa aaltojen huuhdella heidän yli. Per Olovin kuvatessa selin kameraan olevaa Tovea, kuvan tarkoituksena oli symboloida onnellisia merenrantakesiä eikä niinkään olla henkilömuotokuva. Toven yrittäessä istua kivellä, aallot pyyhkäisivät hänet alas kerta toisensa jälkeen aina uudestaan ja uudestaan.
Sekä Tovella että pikkuveli Per Olovilla oli samankaltainen tapa esitellä aaltoja teoksissaan, Tove maalauksissaan ja Per Olov ottamillaan valokuvilla. Sisaruksista molemmat halusivat esittää aallot niin, että ne eivät kulje tiettyyn suuntaan, vaan näyttävät liikkuvan edestakaisin, liikkeenä ja vastaliikkeenä.
Vasta 80-vuotis syntymäpäivänsä kunniaksi, Per Olov järjesti ensimmäisen taidenäyttelynsä, perheensä muiden jäsenten jalanjäljissä. Sitä ennen hän oli jo ehtinyt saada mainetta menestyksestään useissa suurissa valokuvauskilpailuissa.
Vuoden 2000 valokuvanäyttelyynsä hän valitsi aiemmin ottamiaan kuvia Pellingistä, ensimmäisen kuvan ollessa jo vuodelta 1943. Näyttelyä varten hän palasi lapsuudesta saakka tutuksi tulleihin maisemiin ottamaan vielä lisää luontokuvia, joista huokuisi aiempaa tarkemmin luonnon monimuotoisuuden, yksityiskohtien ja värien kirjo.
*Lainaus kirjasta Toven matkassa 2004 (Alkuperäisteos Resa med Tove 2002)
** Lainaus kirjasta Valolla piirtäjä, Per Olov Jansson 2006
Kuvat: ©Moomin Characters™ / Tove Janssonin perikunta