Tove Jansson loi uuden piirrostyylin kuvittaessaan Hobitti-kirjat

Laajan oman tuotannon lisäksi Tove Jansson kuvitti uransa aikana myös muiden kirjailijoiden teoksia. Nämä olivat hänelle mahdollisuus irtaantua tutusta "muumi-tyylistään".

Tove Jansson kuvitti nuoruudessaan monien, pääasiassa suomalaisten ja ruotsalaisten, kirjailijoiden teoksia. Myöhemmin urallaan hän sai tilaisuuden kuvittaa kahden kansainvälisesti tunnetun brittiläisen kirjailijan tarinoiden ruotsinkielisiä painokset: J. R. R. Tolkienin Hobitti-kirjan ja Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa- kirjan, molemmat 1960-luvulla.

Vuonna 1959 Tovea pyydettiin kuvittamaan myös Carrollin The Hunting of the Snark -kirjan ruotsinnos. Vuonna 2011 nämä kuvitukset pääsivät myös englanninkieliseen laitokseen ja Toven kuvituksilla varustettu Alice Martinin kääntämänä suomennos, Kraukijahti, ilmestyi puolestaan vuonna 2013.

 

Ainutlaatuiset mahdollisuudet kuvittaa muiden teoksia olivat Tovelle kiinnostavia projekteja ja uudet kuvitukset muumikuvitusten tapaan persoonallisia. Upean mahdollisuuden Hobitin ruotsinnoksen kuvittamiseen tarjosi maailmankuulu lastenkirjailija Astrid Lindgren, joka vuonna 1960 Rabén & Sjögrenin kustannustoimittajana työskennellessään pyysi Tovea lähtemään projektiin.

Tove päätyi lopulta kuvittamaan myös suomenkieliset teokset englantilaisesta klassikkokirjasta, jotka kielimuurista huolimatta ovat tänä päivänä suosittuja brittiläisten Tolkien-fanien keskuudessa. Bilbo – en hobbits äventyr –kirjaa tuotettiin kaksi painosta vuosina 1962 ja 1994, ja Hobitti eli Sinne ja takaisin -kirjaa kaksi painosta vuosina 2003 ja 2011. Lohikäärmevuori on The Hobbit or There And Back Again –kirjan ensimmäisen suomennoksen nimi vuodelta 1973.

 

Vapaus ”muumi-tyylistä”

Toven vastatessa myöntävästi annettuun tehtävään, hän koki tärkeäksi pitää Tolkienin kuvat erillään hänen muumikuvitusten tyylistään. Tämä johti uuteen piirrostapaan, jossa hän piirsi vapaammin eikä käyttänyt lyijykynää tussin alla.

Tolkienin Hobittia tulkitessaan Tove piirsi jokaisen hahmon vapaasti, 20 – 60 kertaa, kunnes hän oli tyytyväinen tulokseen piirretystä hahmosta. Kirjojen painojäljestä on lähes mahdotonta havaita kuinka esimerkiksi monet kirjan vinjetit koostuvat useasta kuvasta jotka ovat liimattu yhteen (kuva alapuolella).

Tove Janssonin tekemä vinjetti J. R. R. Tolkienin Hobitti eli Sinne ja takaisin -kirjaan alkuperäisenä
ja kirjaan painettuna lopullisena yksittäisenä kuvana

 

Vaikka suomalainen julkaisu kirjasta on nykyään suosittu ympäri maailmaa, Toven kuvituksia ei otettu vastaan yhtä lämpimästi, kun kirja julkaistiin ensimmäisen kerran. Tove rakasti Hobitti-tarinan ”kauhua” ja ammensi inspiraatiota omasta lapsuuden mielikuvituksestaan kuvittaessaan teoksia.

Esimerkiksi, hänen kuvituksensa Klonkusta ei vastannut sitä, mitä hahmosta odotettiin (kuva alapuolella). Kuten tovejansson.comissa kerrotaan, Tove loi valtavan Klonkun, joka sai jopa Tolkienin tajuamaan ettei ollut koskaan kuvaillut Klonkun kokoa kirjassa – ja niin hän muokkasi kirjan toista painosta kuvaillen Klonkkua ”pieneksi, niljakkaaksi olennoksi.”

Monissa kokosivun kuvituksissa Tove kuitenkin käytti itselleen muumikuvituksista tuttua täsmällistä tyyliä.

Hobitti-kirjan 80-vuotispainos

Vuonna 2017 tuli kuluneeksi 125 vuotta kirjailija J. R. R. Tolkienin syntymästä sekä 80 vuotta Hobitin ilmestymisestä. Tuplajuhlan kunniaksi WSOY julkaisi Hobitti eli Sinne ja takaisin -kirjan uutena laitoksena Tove Janssonin kuvittamana.

Hobitin 80-vuotispainos sisältää Janssonin satumaiset kuvat alkuperäispiirroksista suoraan kuvattuina ja aiemmin vain Hobitin ensimmäisessä suomennoksessa Lohikäärmevuori käytetyn kannen, sekä englantilaisen kirjailija ja radiotoimittaja Brian Sibleyn jälkisanat siitä, kuinka Hobitin kuvitus toi yhteen kolme kirjallista suuruutta – J. R. R. Tolkienin, Astrid Lindgrenin sekä Tove Janssonin.