Tove Jansson teki itsensä tunnetuksi Muumien lisäksi myös suurien julkisten tilojen seinämaalauksilla ja teoksilla 1940-luvulta eteenpäin. Janssonin julkisten tilojen monumentaalitöissä käyttämät aiheet olivat usein pakoa sodan ankarasta todellisuudesta ja kurjuudesta – töiden tarkoituksena oli tarinankerronnan lisäksi viihdyttää ja piristää. Tove Janssonin muraalit ovat enemmän kuin pelkkiä maalauksia – ne ovat ikkunoita maailmoihin, joissa sadut heräävät eloon ja arki unohtuu hetkeksi. Tämän taian voi kokea HAMissa, jossa Toven muraalit ovat esiteltynä aina kevääseen 2025 asti.
Tove Janssonin monumentaalitöihin kuuluvat muun muassa julkisiin rakennuksiin tehdyt freskot ja seinämaalaukset, jotka ilmentävät hänen kykyään luoda suuria, tilallisia sommitelmia. Janssonilla oli ainutlaatuinen kyky maalata satujen maailmoja, jotka kantoivat mukanaan pieniä tarinoita, taianomaisia hahmoja ja yllätyksiä – aivan kuten hänen rakastetut muumikirjansa.
Monumentaaliteokset edustavat hänen kykyään yhdistää arki- ja fantasiaelämän yksityiskohtia laajoihin tilallisiin ratkaisuihin. Hänen teoksensa välittävät vahvasti inhimillisyyttä ja lämpöä, ja ne ovat edelleen merkittävä osa suomalaista taideperintöä. Kaikki tämän artikkelin teokset esitellään eri tavoin Helsingin Taidemuseo HAMissa Tove Jansson Paratiisi -näyttelyssä, joka on avoinna 25.10.2024-6.4.2025.
Ravintola Tullinpuomin lasimaalaukset, 1941
Lasimaalaukset Ravintola Tullinpuomiin olivat ensimmäiset Tove Janssonin julkisiin tiloihin tekemät työt. Sisäänkäynnin ja hissinovien koristemaalaukset Mannerheimintiellä sijainneeseen helsinkiläiseen ravintolaan valmistuivat vuonna 1941. Muutamat lasit ja maalaukset särkyivät vuoden 1944 pommituksissa ja lisäksi toistamiseen vuosia myöhemmin. Nämä Tove Jansson korjasi pienin muutoksin alkuperäisiksi.
Harvinaisten ja ainutlaatuisten teosten luultiin kadonneen ravintolan remontin yhteydessä 1980-luvulla, mutta vuonna 2024 paljastui, että rakennuksen sen aikainen talonmies oli pelastanut maalaukset kaatopaikalle matkaavasta kuorma-autosta. Näitä kulttuurihistoriallisesti merkittäviä Janssonin teoksia huutokaupattiin keväällä 2024.
Apollonkadun tyttökoulun lasimaalaukset, 1943-1944
Tove Janssonin julkisten tilojen koristaminen jatkui Ravintola Tullinpuomin maalausten jälkeen Helsingin Apollonkadun tyttökoulun ikkunoissa. Vuonna 1943 tehdyt neljä ikkunaruutua Jansson toteutti maalaamalla guassiväreillä pergamenttipaperille, joka kiinnitettiin ikkunaan.
Lasimaalaukset tilasi Janssonilta hänen äitinsä Signe Hammarsten Janssonin ystävä Karin Allardt Ekelund, tyttökoulun silloinen rehtori. Ensimmäisestä työstä Janssonille maksettiin ainoastaan materiaalikulut, mutta tyytyväisenä neljän ikkunaruudun maalaukseen rehtori tilasi Janssonilta vielä toisenkin teoksen. Ruokasalin ympyränmuotoisen ikkunan vesiaiheinen paratiisinäkymä, Elämän lähde, valmistui 1944 ja siitä Tove Jansson sai myös palkkion. Nykyisen Minervaskolanin tilassa on esillä kopio Tove Janssonin alkuperäisteoksesta.
Sähkö & Lepo työn jälkeen, 1945
Tove Janssonin ensimmäinen merkittävä tilaustyö oli vuoden 1945 sähköteknisen alan teollisuusyrityksen Oy Strömberg Ab:n tekemä tilaus seinämaalauksesta Pitäjänmäen tehtaansa ruokalaan. Työt Jansson toteutti samana vuonna, kun hänen ensimmäinen muumitarinansa, Muumit ja suuri tuhotulva julkaistiin.
Tehtaaseen toteuttamansa työnsä avulla Tove toivoi auttavansa tehtaan työntekijöitä rentoutumaan ja maalasi kuvauksen lepohetkestä. Tilaaja kuitenkin toivoi aiheeksi jotain tehtaan toimintaan liittyvää, joten Tove loi tilaan myös toisen teoksen, Sähkö.
Tehtaasta jo 60-luvulla poistetut teokset on sittemmin konservoitu ja siirretty museaalisiin olosuhteisiin ja ovat esillä Helsingin Taidemuseossa HAMissa Tove Jansson – Paratiisi -näyttelyssä 25.10.2024-6.4.2025.
Juhlat maalla & Juhlat kaupungissa, 1947
Vuonna 1947 Helsingin kaupunki tilasi Tove Janssonilta kaksi isoa seinämaalausta Helsingin kaupungintalolle Kaupunginkellari-ravintolaan. Maalatessaan Juhlat maalla ja Juhlat kaupungissa -freskoja vuonna 1947 todella oli aihetta juhlaan – sota oli ohi ja oli jälleen vapaus juhlia ja tanssia.
Kahden mittavan seinämaalauksen tekemiseen Tove Janssonilta meni puoli vuotta, mikä oli mieletön suoritus nuorelta taiteilijalta. Ennen varsinaista maalausurakkaansa, Jansson työsti 1:1 luonnokset kartongille, jotka arkkitehti ja kaupungin edustaja hyväksyivät. Juhlat maalla -teoksessa Janssonilla oli apunaan opiskelutoveri Niilo Suihko, mutta toisen työn hän teki itsenäisesti vaikka molemmissa maalauksissa Suihko mainitaankin.
Tilaaja, Helsingin rahatoimenjohtaja Erik von Frenckell, Toven entisen rakastetun ja ystävän Vivica Bandlerin isä, pyysi molempiin maalauksiin muumipeikot. Näiden freskojen jälkeen muumipeikkoja alkoi satunnaisesti ilmestyä myös muissa Toven julkisten tilojen maalauksissa. Löydätkö sinä pienet muumihahmot kummastakin freskosta?
Muumipeikon lisäksi, Juhlat kaupungissa maalaukseen Jansson on ikuistanut myös itsensä tupakoimassa etualalla. Pöydän takana ruusukuvioisessa mekossa puolestaan tanssii Vivica Bandler.
Sekä Ateneumin opettajan Johannes Gebhardin että Tove Janssonin isän, kuvanveistäjä Viktor Janssonin, on kerrottu ohjeistaneen Tovea tekemään freskot mataliin metallilaatikoihin, jotta ne voi tarvittaessa irrottaa seinästä ja siirtää. Vuonna 1974 freskot siirrettiinkin alkuperäiseltä paikaltaan Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston, Arbiksen, tiloihin.
Vuonna 2014 Ateneum lainasi teoksia Tove Janssonin juhlavuoden näyttelyynsä ja Arbis sai tilalle niiden korkealaatuiset kopiot. 2015 alkuperäiset työt siirtyivät perusteellisen kunnostamisen jälkeen pysyvästi museaalisiin tiloihin Helsingin Taidemuseo HAMiin, jotta ne säilyvät hyväkuntoisina jatkossakin.
Teokset ovat toistaiseksi esillä HAMissa ja erityisessä valokeilassa nämä ja muut julkisten tilojen taideteokset ovat Tove Jansson Paratiisi -näyttelyssä. Teoksista kerrotaan myös lisää näyttelyn kattavassa katalogissa, jonka voi hankkia itselleen näyttelystä.
Kaksi Satupanoraama-seinämaalausta yksityiseen lastentarhaan, 1949
1940- ja 50-luvuilla Suomessa tilattiin runsaasti suuria taideteoksia julkisiin tiloihin sillä taiteella katsottiin olevan tärkeä rooli rakentaessa haavoittunutta kansakuntaa, joka on juuri kokenut kaksi sotaa. Lahjakkuutensa, kunnianhimonsa ja taiteilijaperheensä hyvien suhteiden ansiosta, Tove Jansson sai paljon muraalien tilaustöitä, eri puolella maata.
Vuonna 1949, Jansson loi Kotka Federations Stevedoring -satamayrityksen yksityiseen lastentarhaan kaksi satupanoraamaa, jotka pursuavat muumimaista fantasiaa ja seikkailua. Runsaasti satuaiheita ja muumihahmoja sisältävät, koko seinän mittaisiset seinämaalaukset Tove toteutti al secco -tekniikalla, kalkkiväreillä suoraan kuivaan seinään. Lisäksi maalauksiin on siroteltu joukkoon koristeeksi kiviä ja lasinpaloja, mikä loi teoksiin lisää viehätystä ja elävyyttä. Paikallislehden tulkinnan mukaan ratsastaja toisessa maalauksessa olisi Tove itse.
Kuinka monta muumihahmoa löydät teoksista?
Kymenlaaksonkadun tiloissa on nykyään Kotkan kaupungin varhaiskasvatuksen hallintoa, ja teokset eivät valitettavasti ole julkisesti esillä. Teosten luonnoksia voi kuitenkin ihastella Tove Jansson – Paratiisi -näyttelyssä!
Kotkan merenkulkulaitoksen seinämaalaus, 1952
Muutama vuosi Kotkan lastentarhan maalausten jälkeen, vuonna 1952, Tove teki Kotkaan myös silloisen merenkulkulaitoksen, nykyisen Ekamin ruokalan seinämaalauksen. Tämä maalaus, joka kuvasi majakoita, merenneitoja ja merenkulkijoita, toi arjen keskelle ripauksen seikkailun tuntua.
Vaikka aika ja arjen kolhut ovat jättäneet jälkensä teokseen, se säilyttää edelleen viehättävyytensä ja kertoo tarinaa menneistä ajoista, joissa toivo ja taide kulkivat käsi kädessä. Rappaus on teoksesta irronnut useasta kohtaa, ja huhupuheiden mukaan teoksessa ollut muumihahmo olisi mahdollisesti alaosan vaurioiden johdosta jossain vaiheessa ”tipahtanut seinältä”. Vuonna 2023 Tove Janssonin alkuperäisten 1:1 luonnosrullien avaamisen yhteydessä pystyttiin kuitenkin vahvistamaan, että teos on yksi niistä, johon Jansson ei ole lisännyt muumihahmoa mukaan.
Kaksi seinämaalausta Haminan kaupungille, 1952
Osana Tove Janssonin valtavaa luomiskautta, Haminan kaupunki tilasi työt häneltä vuonna 1953 vietettävien 300-vuotisjuhliensa kunniaksi. Seinämaalaus Tarina merenpohjasta valmistui Haminan hotelli Seurahuoneen kabinettiin vuonna 1952 kuvaten merta. Toinen maalaus samalta vuodelta esittelee puolestaan Haminan historiaa.
Tove Janssonin valmiiden teosten 1:1 luonnoksia on säilynyt vuosikymmenien ajan, ja nämä työpiirrokset ovat esillä Tove Jansson – Paratiisi -näyttelyssä esitellen Janssonin käyttämiä tekniikoita.
Domus Academican maalaukset, 1952-1953
Vuosien 1952-1953 aikana Tove Jansson teki Helsinkiin Domus Academican opiskelija-asuntolaan lukuisia seinämaalauksia sekä koristeli ala-aulan hissiovia. Tove Jansson asui kiinteistössä 1940-luvulla ja jätti piristävän kädenjälkensä rakennuksen seiniin. Myös tunnettu muotoilija Ilmari Tapiovaara työskenteli aikoinaan kiinteistössä luoden mm. Domus-tuolin varta vasten tilojen käyttöön. Myöhemmin Hostel Domus Academicana toiminut kesähostelli uudisti brändinsä kevään 2019 aikana ja toimii nykyään Both Helsinki -hostellina.
Lintu sininen, 1953
Tove Janssonin al secco -tekniikalla tehty Lintu sininen -seinämaalaus Karjaan yhteiskoulun suuressa ruokasalissa valmistui 1953. Lue kuvan alta taidehistorioitsija Solveig Erikssonin tarinaa seinämaalauksen teosta ja Toven itsensä kommentit teoksen yksityiskohdista.
Karjaalla Tove Jansson sai Karjaan kauppalalta tehtäväkseen Hilding Ekelundin suunnitteleman rakennuksen, Kiilan silloisen ruotsinkielisen kansakoulun ruokasalin koristelun. Seinämaalaus on mitoiltaan 190 cm korkea ja 360 cm leveä ja peittää suurimman osan ruokasalin eteläistä takaseinää ja se on tehty seccotekniikalla suoraan seinään. Jansson on käyttänyt lähemmäs neljääkymmentä värisävyä seinämaalausta tehdessään. Seinämaalauksen värit ovat loistavat ja monenkirjavat, lähes jokainen yksityiskohta eroaa toisestaan värinsä puolesta, ja silti kokonaisuus on harmoninen ja tasapainoinen, lähes uneliaan idyllinen.
Taiteilija asui kansliatiloissa työnsä aikana, hänellä oli siellä oma sänkynsä, ja hän söi koulun ruokalassa oppilaiden kanssa. Rakennusmestari Rainer Holmström kertoi lehtijutussa, että oppilaat olivat seuranneet maalaustyötä silmä tarkkana, jopa häiriöksi asti. He roikkuivat pihalla ruokasalin ikkunoiden rautaristikoissa estäen päivänvalon pääsyn ruokasaliin.
Taiteilija halusi tehdä maalauksensa sellaiseksi, että koulun lapset itse saisivat etsiä kuvasta heitä miellyttäviä yksityiskohtia. Samasta työstä saattoi siis syntyä monia erilaisia tulkintoja, lapsesta riippuen. Mitään ennalta annettua satua tai tarinaa ei ole, maalaus antaa vain viitteitä ja mielikuvitukselle rakennusaineita oman kertomuksen tekoon. Taiteilija on yksinkertaisesti kuvannut aiheita, jotka häntä itseään kiehtoivat lapsena: kissaa, hevosta, tornia, merta ja vesiputousta. Monimutkaisten viittausten avulla Jansson on taitavasti kutonut maalaukseensa elementtejä monista lastensaduista. Vasemmalla, metsän siimeksestä, lentää kaksi lintua, keltainen ja sininen, josta koko seinämaalaus on saanut nimekseen Lintu Sininen. Lintu sininen on myös [Zacharias] Topeliuksen kirjoittama lasten satunäytelmä. Lintu esiintyy taiteessa usein myös vapauden ja mielikuvituksen symbolina.
Tove Jansson oli maalauksen aiheesta kertonut Västra-Nylandin toimittajalle 31.10.1953 seuraavaa, kun tämä oli tiedustellut taiteilijalta, oliko kiven äärelle uinahtanut poika ollut läksyjen luvussa, johon Tove oli vastannut: ”Jokaisella on oikeus nukkua sen äärellä, mikä on epämieluisaa!” Lausahdus kuvaa hyvin taiteilijan huumorin höystämää, humaania asennetta! Taiteilija kertoi vasemmalla olevasta muumipeikosta seuraavaa: ”Maalauksen muumipeikko on erittäin ujo, siksi se piileskelee kasvillisuuden seassa. Peikko muuttaa väriään aina mielialan mukaan. Se ei ole kovinkaan älykäs eikä muutenkaan lahjakas, mutta kovin kiltti ja erittäin mukava peikko.”
Myös Lintu sininen -maalaus esitellään Tove Jansson – Paratiisi -näyttelyssä Helsingissä vaikka itse suoraan seinään maalattua teosta ei näyttelyssä voidakaan esitellä. Luonnosten ja muraalin valokuvien avulla teos esitellään näyttelyssä mm. videon muodossa kuinka hiilipiirrosluonnos muuttuu lopulliseksi värilliseksi maalaukseksi.
Kymmenen neitsyttä, 1953
Elsi Borg, Teuvan kirkon arkkitehti, tilasi alttaritaulun suunnittelemaansa kirkkoon taiteilija Tove Janssonilta. Tove maalasi viisi metriä leveän alttaritaulun suoraan rakenteilla olevan kirkon seinään kesällä 1953 luonnosteltuaan ja valmisteltuaan työtä koko kevään ajan. Alttaritaulu Kymmenen neitsyttä kuvastaa Matteuksen evankeliumin vertausta viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitsyestä ja on ainoa alttaritaulu jonka Tove urallaan maalasi.
Al secco -maalaukseen Jansson loi lukuisia luonnoksia. Jälkipolville säästyneet lopulliset 1:1 luonnokset skissipaperille osoittavat, kuinka ääriviivat on rei’itetty. Janssonin omien työkirjamerkintöjen perusteella luonnos on rei’ityksen jälkeen aseteltu seinälle ja hiilellä täytetyllä kangaspussilla kopsauttamalla on saatu ääriviivat piirtymään seinälle reikien läpi. Tätä tapaa Jansson oli käyttänyt jo aiemmin mm. Lintu sininen, teoksensa työstämisessä.
Vuonna 2024 alttarimaalauksesta kantaesitettiin menestynyt Tove Teuvalla -ooppera. Oopperan lisäksi valmistui Moomin Charactersin tuottama Tove Jansson ja kymmenen neitsyttä -dokumenttielokuva, jonka voi nähdä mm. Tove Jansson – Paratiisi -näyttelyssä. Dokumenttielokuva antaa uutta näkökulmaa pieneen Teuvan maaseutupitäjään sekä Tove Janssoniin taiteilijana. Elokuvassa kuullaan tutkijoiden havaintoja sekä aikalaisten muistoja Janssonista ja alttarimaalauksesta sekä syvennytään Janssonin ajatuksiin eri maalaustekniikoista työkirjan merkintöjen ja kirjeiden kautta.
Tove Janssonin henkilökohtaisten kirjeiden ja merkintöjen lisäksi dokumenttielokuvassa on mukana runsaasti arkistomateriaalia, mukaan lukien Tove Janssonin elämänkumppani Tuulikki Pietilän kuvaamaa ennennäkemätöntä kaitafilmimateriaalia. Äänen Tove Janssonille elokuvassa antaa näyttelijä Alma Pöysti ja kertojana toimii hänen veljensä, näyttelijä Oskar Pöysti.
Teuvan kirkko on edelleen käytössä ja alttaritauluun pääsee tutustumaan kirkkovierailun yhteydessä.
Fantasia, 1954
Tove Janssonin maalaama Pohjoismaiden Yhdyspankin pääkonttorin ruokasalin maalaus Fantasia valmistui kesäkuussa 1954. Kolmimetrinen onnenjumalatarta kuvaava temperamaalaus kankaalle kuuluu Nordean Taidesäätiön kokoelmaan ja on luonnoksineen esillä Tove Jansson – Paratiisi -näyttelyssä Helsingin Taidemuseo HAMissa.
Leikki I– III, 1955-1956
Vuosien 1955-1957 aikana Tove Jansson maalasi Helsinkiin Auroran sairaalan lastenpoliklinikan porraskäytävän seinille muumeja juoksemaan ylös portaita. Leikki -nimiä kantavien teosten ajatuksena oli, että lapset innostuisivat katsomaan leikkiviä muumihahmoja ja mahdollisesti unohtaisivat olevansa sairaalassa.
Auroran lastensairaalaan maalaukset ovat harvoja, jotka Jansson sai itselleen taidekilpailun kautta. Maalauksissa on joukko tuttuja muumihahmoja kiiruhtamassa seinälle maalattuja portaita ylöspäin: Muumimamma ja Muumipappa, Vilijonkka lahjapakettia kantaen ja esimerkiksi pörrötukkainen lapsi kukikkaalla satuhevosella ratsastaen. Teoksia katsellessa on selvää, että Jansson täytti kilpailun tehtävänannon:
Rakennuksen porrashallin seinään tulevan maalauksentulisi nimenomaan kyetä täysin vangitsemaan lasten mielenkiinnon siten, ettei heillä olisi aikaa ajatella tulleensa sairaalaan. Teoksen tulisi lisäksi olla luonteeltaan sen laatuinen, että hallissa olevan lapsen tekisi mieli nousta portaita näkemään mitä kuvia ylempänä mahdollisesti on. Täten siirtyisi lapsi kuin huomaamattaan toiseen kerrokseen.
Poliklinikan toiminnan aikana arviolta miljoona lasta saattajineen pääsi ihailemaan teosta Aurorassa. Auroran lastenosastojen toiminta siirtyi HYKS:n Lasten ja Nuorten sairaalaan vuonna 1997 ja vuonna 1998 Kari Petäjä ja Maija Poskiparta tekivät lahjoitusvaroin Janssonin alkuperäisestä työstä kopion Lastenklinikan porraskäytävään.
Muumi-teemaisen Uuden Lastensairaalan valmistuttua vuonna 2018 entisessä Lastenklinikassa aloitettiin peruskorjaus, ja nykyisin Puistosairaalassa on Janssonin alkuperäisen työn kopiot edelleen nähtävillä.
Teosten alkuperäisiä luonnoksia on pitkästä aikaa esillä Tove Jansson – Paratiisi -näyttelyssä 6.4.2025 saakka.
Satumaalaukset Taikurinhattu -lastentarhassa, 1984
Vuonna 1984, 70-vuotias Tove Jansson maalasi viimeisen monumentaaliteoksensa Porin Taikurinhattu -lastentarhan juhlasaliin. Kolmiosaisessa seinämaalauksessa muumit seikkailevat niin keväisessä, kesäisessä kuin syksyisessäkin Muumilaaksossa.
Taikurinhattu -lastentarha on Toven elämänkumppani Tuulikki Pietilän veljen ja hänen vaimonsa suunnittelema rakennus. Arkkitehtien Reima ja Raili Pietilän suunnitteleman päiväkodin nimi myös viittaa Toven samannimiseen kirjaan. 80-luvulta asti nämä Janssonin viimeiseksi jääneet monumentaaliteokset ovat ihastuttaneet lapsia päivittäisessä arjessaan – aivan kuten muumitarinat luettuina ja muissa muodoissa esiteltyinä ympäri maailmaa.
Tove Janssonin monumentaalimaalauksissa näkyy hänen taitonsa käsitellä suuria pintoja ja tilaa luoden samalla intiimejä ja yksityiskohtaisia kuvia. Vaikka hänen maineensa erityisesti muumikirjojen osalta perustui satujen maailmaan, nämä suuret, julkiset freskot kertovat hänen laajemmasta kyvystään kuvata niin arkielämää kuin suuria yhteiskunnallisia teemoja. Tove Janssonille värit olivat hyvin tärkeitä ja hän teki paljon työtä sen eteen, että maalauksista välittyy tasapaino, vaikka aihe olisi monimutkainen.
Monumentaalitöidensä kautta Jansson jätti pysyvän jäljen Suomen julkiseen taiteeseen, ja niissä voi nähdä yhdistelmän arkkitehtonista tarkkuutta, tunteikasta kerrontaa ja symboliikkaa, joka yhdistää ihmisiä eri elämänvaiheissa ja aikakausina.