Tove Jansson ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilä viettivät koko kesäkauden syrjäisellä Klovharun saarella kolmen vuosikymmenen ajan 1960-luvulta alkaen. Selviytyminen saarella ilman sähköä ja juoksevaa vettä vaati paljon suunnittelua. Mitä he pakkasivat, miten he saivat itsensä ja kaiken omaisuutensa saarelle ja mitä heidän piti miettiä kauden päätteeksi? Ota selvää tästä artikkelista.
Kesäkausi Klovharun saarella alkoi loppukeväästä ja jatkui pitkälle syksyyn, joten Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä viettivät Pellingin saaristossa sijaitsevalla pienellä luodolla yhteensä jopa neljä kuukautta vuodessa. Näiden pitkien kesien aikana Tove ja graafikkona työskentelevä Tuulikki jatkoivat erilaisten projektien parissa, joihin kuului kirjoittamista, kuvittamista ja kirjeenvaihdon hoitamista.
Haru, eräs saari
Vuonna 1996 julkaistiin viimeinen Toven kirjoittama kirja. Haru, eräs saari (Anteckningar från en ö) koostuu Toven ajatuksista saarella asumisesta ja erityisesti Tuulikin kanssa Klovharulla vietetystä ajasta. Tekstejä elävöittää Tuulikin tekemät akvatintat ja kirja on itse asiassa Toven ja Tuulikin ainoa taiteellinen yhteistyö kirjan muodossa.
Pakkauslista Klovharun kesää varten
Koska Klovharun saarella ei ollut minkäänlaisia nykyaikaisia mukavuuksia, pitkää kesäkautta varten tarvittiin paljon suunnittelua. Vaikka varsinainen muutto saarelle tapahtui usein vasta toukokuussa (tai viimeistään kesäkuussa), kesän järjestelyt alkoivat paljon aikaisemmin. Tove kirjoittaa Haru, eräs saari -kirjassaan:
Tooti rakastaa pakkaamista, koska on siinä niin hyvä. Aiempina vuosina hän heti kevätpuolella – jo helmikuussa – aloitti saaren varalta pakkaamisen, vähän nolona iloisesta kiireestään.
Sekä Tove että Tuulikki kirjoittivat muistiinpanoja, joihin kirjattiin yksityiskohtaisesti kaikki mahdollinen siitä, mitä sisältöä mihinkin laukkuun piti pakata ja mitä saarelle jätetttiin kesän lopussa. Tove ja Tuulikki eivät omistaneet autoa, joten matka saarelle taittui Helsingistä Pellinkiin joko höyrylaivalla tai bussilla, jota seurasi lyhyempi merimatka heidän omalla veneellään. Veneen nimi oli Victoria, joka oli nimetty heidän molempien isiensä mukaan, joilla sattui olemaan sama nimi, Viktor.
Koska heidän oli kannettava tavaroitaan eri kulkuneuvojen välillä ja saaren jyrkänteillä, kaikki oli pakattu pienempiin laukkuihin ja paketteihin, mikä teki kantamisesta helpompaa. Tämä näkyy myös Toven ostoslistassa vuodelta 1981, jossa kerrotaan, että ruokatarvikkeet oli pakattava pieniin laatikoihin, joiden ympärille oli kiedottu naruja, jotta Tove ja Tuulikki pystyivät kantamaan ne veneestä mökille. Listalla on muun muassa kaksi pientä Heinz-ketsuppipulloa, öljyä, sokeria, kahvia ja neljä kanasäilyketölkkiä.
Söderby-Boden -kyläkaupan pitäjä Gerda Englund huolehti Toven ja Tuulikin tarpeista yli 30 vuoden ajan. Kun pariskunta kävi hakemassa lisää elintarvikkeita ja muita välttämättömyyksiä, Gerdalla oli tapana juoda kahvia ja syödä leivonnaisia yhdessä heidän kanssaan. Ruotsinkielisen Penseln, pennan och hjärtat -podcastin haastattelussa Gerda kertoo, että Tovella ja Tuulikilla oli tapana kertoa hänelle ulkomaanmatkoistaan, kun he tulivat ostoksille. Näiden tarinoiden kautta Gerdasta tuntui kuin hän olisi ollut matkalla heidän kanssaan, olivatpa he sitten olleet Pariisissa pidempään tai pari viikkoa Norjassa risteilemässä rannikkoa pitkin Hurtigruten-laivalla.
Jäänyt jäljelle vuodelta 1966
3 Vodka 75 cl
2 Spiritus Fortis
1 Gordon’s Gin
1 Four Roses -viski
1 Pernod 1/2
Halu tanssia!
Kaksikko pakkasi mukaan myös c-kasetteja, joilla oli musiikkia joka lähtöön, kuten Tšaikovskin viides sinfonia, Brandenburgin konsertit, ranskalaisia chansoneja, New Orleansin jazzia, kantrimusiikkia ja perinteistä musiikkia Havaijilta, joita he olivat ostaneet maailmanympärimatkallaan vuonna 1972. Musiikki oli molemmille tärkeää, ja Tove nautti tanssimisesta suunnattomasti.
Kirjeessä Tuulikille eräältä matkaltaan vuonna 1968 Tove kirjoittaa:
Ja yhden tanssilevyn työnsin kassiini, vähän nolona. Tiedäthän! Tuskin ne ovat fiksumpia Oslossa kuin täällä. Mutta kuolemaani asti minä kaipaan päästä tanssimaan. Usein tanssin ateljeessa joko Pipsun kanssa tai yksin. Ja pidän hauskaa.
Saarelta lähteminen
Pitkän kesäkauden jälkeen alkoivat valmistelut saarelta lähtöä varten. Kirjoitettiin listoja siitä, mitä saarelle jätettiin seuraavaksi kaudeksi, verhot vedettiin alas, jotta linnut eivät lentäisi ikkunoihin, vesitynnyri (johon kerättiin sadevettä) sidottiin kiinni ja mökkiin tuotiin ulkoa työkaluja, huonekaluja ja muita tavaroita. Luettelot askareista jatkuvat muistiinpanovihkoissa sivuja ja sivuja.
Ylläolevalla filmillä Tove Jansson järjestelee lähtöä Klovharulta. Kaitafilmi on Tuulikki Pietilän kuvaamaa materiaalia vuodelta 1983.
Klovharun – Tove Janssonin kesäparatiisi toimi monen muumitarinan inspiraationlähteenä
’Yllättävän moni kulkee tuolla ja haaveilee saaresta’, Tove Jansson kirjoitti. Hän oli yksi niistä, joka sai toteuttaa oman unelmansa. Klovharun-saaresta tuli turvasatama, intohimo ja loputon inspiraation lähde.
Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä: Elinikäinen kumppanuus
Toven ja Tuutikin välille syntyi 1955 rakkaus joka kesti heidän elämänsä loppuun saakka. Lue heidän yhteisestä tarinasta!
Myrskyjen merkitys Tove Janssonin elämässä ja kirjallisuudessa
Lue myrskyjen mielenkiintoisesta merkityksestä Tove Janssonin elämässä ja taiteessa – aina muumitarinoista aikuisromaaneihin.