Tove Jansson oli piirtäjän ja kuvanveistäjän tytär, jolle muodostui jo varhain kuvataiteilijan identiteetti, aluksi perheen ja myöhemmin kollegoiden tukemana. Hänen uransa kesti yli seitsemän vuosikymmentä.
”Kun Janssonin kuolemasta vuonna 2001 tulee nyt kuluneeksi kaksikymmentä vuotta, Didrichsenin taidemuseolla on ilo ja kunnia esittää yhden Suomen rakastetuimman taiteilijan tuotantoa hänelle itselleen tärkeimmästä eli maalaustaiteen näkökulmasta”, museonjohtaja Maria Didrichsen kommentoi.
”Tove Jansson oli kiinnostava ja uskomattoman monipuolinen taiteilija, jonka maalaustaide ei ole saanut yhtä paljon huomiota kuin hänen muu tuotantonsa. Tämän vuoksi halusimme keskittyä siihen, ja monille kävijöille tämä tarjoaakin uuden näkökulman. Lisäksi halusimme sisällyttää näyttelyyn myös muita hänen työhönsä vaikuttaneita aikalaistaiteilijoita, minkä johdosta näyttelyn avulla on myös helpompi sijoittaa Janssonin taide osaksi tuon ajan taideilmiöitä”, Didrichsen lisää.
Näyttely nostaa esiin Janssonin luomistyön lähtökohdat: yhtäältä taiteilijakoti ja äidin antama esikuva, toisaalta opettaja Sam Vannin vaikutus Janssonin kypsymiseen taiteilijana. Näin näyttely kertoo perheen sekä taiteilijakollegoiden ja -ystävien merkityksestä.
”Minusta on hienoa, että Tove saa vihdoinkin muumimaineensa ohella näkyvyyttä myös maalaustaiteelleen”, Sophia Jansson iloitsee.
”Tove saa vihdoinkin muumimaineensa ohella näkyvyyttä myös maalaustaiteelleen.”
”Miljöö Didrichsenin taidemuseossa on mitä täydellisin Toven tauluille.”
”Didrichsenin taidemuseo on kodikas ja samalla ammattimainen näyttelytila, joka toimii erinomaisesti arvokkaana taustana Toven tauluille yhdessä hänen maalarikollegoidensa töiden kanssa.” (K)
Esittävästä abstraktiin: paratiiseja ja vapautta
Näyttelyn keskiössä ovat Tove Janssonin maalaukset, ennen kaikkea hänen uransa varhaiset vuodet eli 1930- ja 1940-luku, jolloin hän pystyi vielä omistautumaan yksinomaan maalaamiselle.
(Sophian kommentti esittävistä teoksista)
(Rökande flicka tähän)
”Omia suosikkejani ovat näyttelyn pääteos Tupakoiva tyttö sekä abstraktit maalaukset. Tupakoiva tyttö huokuu itseluottamusta ja rohkeutta. Abstrakteissa maalauksissa minua kiehtoo värien käsittely ja viittaus esittävyyteen, kuten esimerkiksi teoksessa Lyhdyt”, Maria Didrichsen kertoo.
Näyttelyn toinen näkökulma on 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, jolloin Jansson uudisti tyyliään kohti abstraktimpaa ilmaisua.
”Pidin eniten Toven 1960-luvun töistä, jolloin hän kokeili siipiään abstraktin taiteen parissa. Maalauset olivat suurikokoisia ja värit kirkkaita, kaukana 1930- ja 1950-lukujen esittävien maalausten tummanpuhuvista sävyistä”, Sophia Jansson kuvailee.
Instituutioita tärkeämpää olivat taiteilijatoverit
Yksi Didrichsenin taidemuseon näyttelyn merkittävimmistä viesteistä on se, että myös yhden ihmisen maailmankuulu taiteilijuuden rakentumiseen vaikuttavat monet eri ihmiset. Isä ja äiti…..
Tove Jansson suoritti taideteolliset opinnot Tukholmassa sekä opiskeli Ateneumin taidemaalariluokassa, mikä takasi hänelle tarvittavat tekniset taidot. Äidin jälkeen nuoren Janssonin taiteilijuuteen vaikutti erityisesti häntä hieman vanhempi kuvataiteilija, Janssonia myös opettanut Sam Vanni, jonka teoksia näyttelyssä on esillä kolme: muotokuva 26-vuotiaasta Tove Janssonista (1940), omakuva sekä yksi abstrakti teos vuodelta 1953.
Tuulikki Pietilä
Tove Jansson oli uskollinen sille, minkä hän koki omaksi sisimmässään
Taidehistorioitsija Erik Kruskopf arvelee kirjassa ”Toven matkassa. Muistoja Tove Janssonista”, että syy siihen, että Jansson ei monien taideteostensa korkeasta laadusta huolimatta yltänyt kuvataiteen alalla merkittävään asemaan, ”on se, että muutokset hänessä tapahtuvat viiveellä.” Kruskopf selittää, että juuri ideoiden uutuusarvolla oli suuri merkitys tuon ajan taiteessa, ja jatkaa: ”Mutta Tove Jansson ei tavoitellut uutuusarvoa. Hänen kunnianhimonsa taidemaalarina kohdistui siihen, että hän halusi olla uskollinen sille, minkä hän koki omaksi sisimmässään.”
Sophian kommentti
”Tove Janssonin ura taiteilijana muistuttaa myös siitä, miten pitkälle voi päästä, kun on intohimoa ja periksiantamattomuutta”, Maria Didrichsen lisää.
Näyttelykirja ja museopuodin erityisvalikoima
Katso näyttelyn avajaispuhe YouTubesta
Näyttely avattiin maaliskuun 13. päivänä, koronaviruspandemiasta johtuvissa erityisolosuhteissa. Normaaleja avajaisjuhlallisuuksia ei tämän vuoksi järjestetty, mutta kolmikielinen avajaispuhe nauhotettiin verkkoon vierailijoiden ja näyttelystä kiinnostuneiden iloksi. Sophia Jansson ja Maria Didrichsen avaavat videossa näyttelyn.
Didrichsenin taidemuseo – perheen rakkaudesta taiteeseen
Didrichsenin kokoelma on syntynyt rakkaudesta taiteeseen. Museon perustajat Marie-Louise (1913–1988) ja Gunnar (1903–1992) Didrichsen keräsivät 1940-luvulta alkaen merkittävän taidekokoelman yhteisestä mieltymyksestä.
Villa Didrichsenin innoittajana oli Maire Gullichsenin Villa Mairea Noormarkussa. Didrichsenit pyysivät Alvar Aaltoa piirtämään myös heille kodin vastaavassa hengessä. Kiireidensä vuoksi Aalto kieltäytyi suositellen tilalleen Viljo Revelliä, joka ”on ainoa, joka pystyy samaan kuin minä”. Museorakennuksena toimivan Villa Didrichsenin taidemuseosiipi avattiin yleisölle syyskuussa 1965.
Kuuntele museon kiehtova, vastikään julkaistu podcast oppiaksesi lisää museon historiasta.
”Tove Jansson – Maalaaminen on kaikkein tärkeintä” -niminen näyttely avattiin Didrichsenin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa koronaturvatoimet huomioiden 13. maaliskuuta, ja se on avoinna 22. elokuuta 2021 saakka. Näyttelyyn voi saapua ilman ennakkovarausta tai varaamalla paikan etukäteen.