Tove Janssonin äidin, Signe ”Ham” Hammarsten-Janssonin vaikutus tyttärensä uraan oli valtava ja esikuvan merkitystä ei voi olla korostamatta liikaa. Toven kerrotaan oppineen piirtämään äitinsä sylissä, jo ennenkuin osasi edes kävellä.
Graafikkona työskennellyt Ham suunnitteli urallaan Suomen Pankille seteleitä ja piirsi myös Suomen postimerkit reilun kolmenkymmenen vuoden ajan. Vuosien 1929-1962 aikana Ham suunnitteli noin 200 erilaista postimerkkiä joita painettiin yhteensä noin kuusi miljardia kappaletta. Koska päivästä toiseen tytär tottui näkemään äitinsä kuvittamassa kirjoja, kirjojen kansia tai esimerkiksi postimerkkejä, muodostui Tovellekin luonnollinen suhde piirtämiseen ja kuvan tekemiseen äidin ohjauksessa.
Janssonin perheestä myös isä, Viktor ”Faffan” Jansson, loi uraansa taiteilijana. Kahden taiteilijan perheessä ei usein ollut tilaa taiteen tekemiseen kuin miehellä ja naisen tehtävänä oli vastata niin lapsista kuin perheen jokapäiväisen arjen pyörittämisestä. Kuitenkin usein taiteilijoiden vaimot kantoivat vastuun perheestään myös taloudellisesti. Niin myös Janssonien perheessä Hamin säännöllisten kuvitustöiden ansiosta.
Yllä oleva Hamin omakuva 1910-luvulta yhdessä tyttärensä Toven kanssa kuvastaa taidokkaasti aikansa perheenäidin roolia ostoskasseineen ja lapsineen. Naiset ja heidän tekemänsä työ olivat usein hyvin aliarvostettua. Sen lisäksi, että Hamilla oli suuri vaikutus Toven taiteelliseen uraan, Toven omakohtaiset kokemukset perheensä arjesta saivat hänet myöhemmin arvioimaan myös esimerkiksi avioliitossa elävien naisten alisteista roolia.
Myös Muumi-tarinoissa tasa-arvo on suuressa roolissa. Huolimatta sukupuolesta, rodusta, uskonnosta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, jokainen ansaitsee tulla kuulluksi ja arvostetuksi. Mahdollisuus kulkea omia polkujaan sekä yksilönvapaus olivat Tove Janssonille henkilökohtaisesti tärkeitä arvoja jotka välittyvät hienosti hänen kirjoittamistaan Muumi-kirjoista ja -sarjakuvista – ehkä juuri lapsuuden kokemustensa vuoksi.