Mörkö
Väärinymmärretty kulkija
Mörkö on yksinäisyyden ruumiillistuma. Hän on kylmä ja yksinäinen olento, jota melkein kaikki Muumilaakson asukkaat pelkäävät. Maa jäätyy hänen allaan ja hänestä huokuva kylmyys saa mielen surkeaksi. Mörkö kaipaa lämpöä ja valoa, muttei tavoita niitä koskaan, vaan jatkaa yksinäistä kulkuaan.
”Hän tuijotti lamppua ja huojutti hiljaa isoa raskasta päätään. Hänen jalkojensa juuresta uhosi valkeaa pakkashuurua. Nyt hän alkoi liukua verkalleen lamppua kohti, yksinäisyyden valtava harmaa varjo.” (Muumipappa ja meri, 1965)